Kohti Saaristoseikkailua.

Elokuun lopulla käytävä Multisport Cupin osakilpailu Archipelago Adventure, alias APA, on syystä jos toisesta jäänyt joka vuosi väliin. Nyt olin hyvissä ajoin liikkeellä, ja pariksi valikoitui Juhan kautta hänen viimevuotinen parinsa Mari. Mari poti alkukaudesta jalkaansa, minkä edesauttamana minä ja Juha alun alkaen lyöttäydyttiin yksiin Springissä. Tekstailtiin eräänä lauantai-iltana hyvä tovi ja päädyttiin yhteislenkille Espoorasteille viime tiistaina. Mari haki minut Vihdintien varrelta huoltsikalta neljän maissa mistä köröteltiin yhdessä kohti Serenaa.

Reitiksi valittiin itsevarmoina A-rata. En ole ikinä olut niin vaikealla radalla. Kartta ja maasto eivät tuntuneet täsmäävän ollenkaan ja kaiken lisäksi yksi rasti oli ainakin sata metriä rastiympyrän ulkopuolella. Se rasti olisi jäänyt varmaan ikuisiksi ajoiksi hukkaan jos yksi rastilla pyörineistä miehistä ei olisi tiennyt virheestä. Väliaikojen mukaan pyörittiin rastivälillä lähes 45min.. Suoritus oli siis kaikkea muuta kuin lupaava tulevaa kisaa ajatellen.. Mutta hyvä treeni kylläkin! Huiputettiin kaikki lähiseudun nyppylät. 

Päätettiin, että lähdetään yhdessä APAan pyörimään ja juostaan sitten vaikka ympyrää jos muu ei auta. Eli mennään rennosti ”katotaan mitä tästä tulee” –fiiliksellä hakemaan jossei muuta niin hyvää treeniä. Ennakko-odotuksia ei ole ainakaan mulla, koska en ole koskaan aiemmin ollut pääsuunnistaja. Mutta toisaalta tosi kiva päästä kokeilemaan miten homma sujuu.

Patjat esiin..

Keskiviikkona oli tarjolla Tiukusen & Kulkusen packrafting -treeni Kattilajärvellä. Pohdin pitkään jaksanko vääntäytyä paikalle, koska pelkkä menomatka kesti reittioppaan mukaan 2h. Lähimmältä bussipysäkiltä piti vielä kävellä lähes 4km. Mutta säätäminen tuntui houkuttelevalta ;) ja halusin päästä kokeilemaan patjailua ennen kisoja, joten siellähän minäkin olin reilun 10 muun kanssa kuuden maissa patjaa pumppaamassa.

Lyöttäydyin yksiin MamAdventuren Jolan ja Sariannan kanssa. Vauhti oli sopiva ja pysyin kartalla silloin kun oltiin :) Maarasteilla tehtiin grande pummi ja oltiin vähän väliä ihan varmoja missä oltiin ja sitten taas ihan hukassa. Käytiin suurimmalla osalla rasteista, mutta muutama jäi suosiolla metsään, koska haluttiin mieluummin treeniä kuin seisoskelua ja pähkäilyä. Oltiin yhtä mieltä siitä, että sillä gepsikäyrällä ei varmaan kannata etsiä vapaaehtoista paria.. :)

Ainakin yksi maastopyöräilijä nielaisi mehut väärään kurkkuun kun painettiin keskellä metsää ohi patjat kainalossa. Katsottiin tarpeelliseksi selittää että kyllä me välillä uidaankin.. Jalat toimi yllättävän hyvin tiistaista huolimatta, vaikka suurimmissa ylämäissä hapot vähän jarrutti, etenkin lopussa. Pari tuntia patjailtiin ja Jola oli kiltti ja heitti mut Leppävaaraan. Kiva treeni ja mukava tavata ja jutella vähän taas uusien tyyppien kanssa.

Pyörän päällä.

Tuleva suunnistusvastuu APAssa selkeytti myös viikonloppusuunnitelmat. Lauantaina oli vuorossa pyöräsuunnistuksen testaus. kaivoin laatikosta Lupus Extremen järjestämän seikkailutreenin kartat viime vuodelta. Siirtymä Paloheinän lähtöpaikalle otti enemmän aikaa kun oli tarkoitus, kun etukumin pumppaamisen sijaan onnistuin tyhjäämään sen..? Kirosin pumppuni ja prestaventtiilit muutamaan kertaan mikä tuntui auttavan. Lopputuloksena ei kyllä ollut yhtään täydempi etukumi, mutta päätin kompensoida reiskoilla :)

Pyöräsuunnistus lähti paloheinästä Silvolan tekojärven viertä kohti lentokenttää ja käytiinpä Korsossakin. Loppupuolella kartta ei ihan pitänyt paikkaansa, kun Ilolan tienoille oli ilmestynyt tienjatke. Huomasin kyllä melkein heti, että nyt ei mennä ihan niin kuin kartta sanoo, mutta osuin mutulla takaisin reitille toista kautta. Pääosa reitistä kulki asfaltilla ja kohtuullisen urbaaneissa maisemissa, mutta ei sentään kokonaan. Ihan kiva reitti ja erilaisten teiden suhde oli aikalailla sama kuin yleensä kisoissakin. Jostakin syystä onnistuin pysymään kartalla koko treenin ja päädyin sinne mihin pitikin. Muutamassa risteyksessä piti vähän varmistella, mutta suurempia pummeja ei tullut! 

Paloheinässä oli meneillään joku juoksukisa, puolimaraton tms. Aurinko paistoi ja lämpöä oli +22, joten porukkaa tungeksi paikalla mukavasti jalkojaan ravistellen. Tein nopean pitstopin majalla ja ajelin verrytellen kotiin. Mukava 4,5h pyörätreeni joka toi mukavasti vähän varmuutta viime aikojen pummailujen jälkeen.

Ensi viikolla edessä on vähän vielä treenailua. Tiistaina olisi tarjolla lisää packraftingia lauttasaaressa. Katsotaan päädynkö sinnekin :) Loppuviikolla otetaan kuitenkin rauhallisesti että jalat on varmasti tuoreet lauantaina. Toivottavasti on hyvä sää ja la 20.8. Kirkkonummi-Inkoo –suunnalla käytävä APA osoittautuu maineensa veroiseksi! Kisasta lisää maalituuletusten jälkeen.

Helvetinjärvellä.

Reissu Helvetinjärven kansallispuistoon on pyörinyt mielessä jo vuosia, kun Ruovesi-Virrat -tien kylttiä on tullut katseltua mökille ja Löyälle mennessä pienestä saakka. Lähtöpäiväksi valikoitui ti 2.8. Lähtöhetkellä klo 9 lämpöä +16 ja aurinkoa, iltapäivällä luvassa jotain +22, eli täydelliset olosuhteet. Tarkoituksena hölkkäillä RAUHALLISTA tahtia Kankimäestä luontopolun lisäksi Haukanhietaan ja Luomajärvelle suurimmat ylämäet ja pahimmat juurakot kävellen.

Yleensä kun tarkoitus on tehdä pitkä ja rauhallinen lenkki, jostain syystä vauhti ei aina ihan pysy kurissa.. Lähtöhetkellä jalat eivät olleet ihan tuoreessa kuosissa ja oikea pakara vasta ekalla pitkällä juoksulenkillä vaivojen jälkeen, joten siksikin vauhtia ja tuntemuksia oli syytä vähän tarkkailla. Jalassa maastolenkkarit, repussa kartan ja juomapussin lisäksi uikkarit, pari geeliä, omena ja ruisleipä. Lets gou. 

Tässä kattavampi kuvareportashi reissusta: Helvetinjärvellä 2011.

Viimeistä lomapäivää viedään. Syksyllä edessä on myös uusia haasteita. Seuraava isompi koitos lienee Archipelago Adventure 20.8. APA on tähän asti jäänyt joka vuosi eri syistä väliin, joten luvassa on ainakin ensikosketus uimapatjailuun uuden parin kanssa. Toinen uusi ja odotettu juoksukoitos on luvassa syksymmällä, mutta siitä lisää vasta myöhemmin. Majoitus on kuitenkin jo varattu :)

Lomps lomalle.

Tällä kertaa sain pehmeän laskun kesälomalle, kun viimeinen työpäivä kului helteisellä Sulkavalla Sulkavan yösoudussa 8.7. Ajelimme paikalle päivällä, starttasimme urakkaan 15-henkisellä tiimillämme klo 17 ja saavuimme maaliin 5h 20min myöhemmin. Meni paremmin kuin odotimme! Ja otimme loppukirissä vielä muutaman päänahan sijoittumalla soudussa lopulta sijalle 97. Arsekin kesti paremmin kuin etukäteen pelkäsin. Kiva kokemus hienossa säässä, upeissa maisemissa ja mukavalla porukalla. Hauskaa oli!!

Tiimikuva ennen lähtöä. Vielä naurattaa.. :)

Lähdön tunnelmaa Sulkavalla.

Reissusta palattiin lauantain aikana väsyneenä ja helteen ja huonon nukkumisen jälkeen. Pakkausinto oli tasan nolla, mutta sunnuntaina klo 7 lähtevä kone Muncheniin pakotti tsemppaamaan. Edessä reilun viikon sporttiloma Itävallassa, Zell am Seen lähistöllä. Siellä tehtiin erilaisia ennätyksiä, mm. korkeus- ja pituusennätyksiä pyörälenkkien suhteen. Lisäksi todistettiin, että ihminen voi palaa auringossa myös korvan päältä (se n. puolisenttiä leveä reuna korvan päällä..).

Jälleen kerran yksi aivan mahtava reissu. Tarkka reissupäiväkirja löytyy omista varastoista, tässä kuvien muodossa tunnelmia reissusta:  Austria 2011.

Seuraavaksi edessä on epämääräistä lomailua kolmisen viikkoa Suomen maassa. Ensin pk-seudulla, ensi viikolla fyssarin jälkeen siirryn loppulomaksi kotimaisemiin Tampesterin suunnalle, samalla tietysti Sporttaillen :)

Huomenna alkaa Rokuan 24h seukkailukisa. Täytynee vähään seurailla gps-käyriä ja mahdollisia muita päivityksiä. Toivotaan että tulee tiukka kisa kaikissa sarjoissa. Wish I was there too..

Kesäkuulumisia.

Työnantajani sai syksyllä haasteen osallistua tänä kesänä Sulkavan soutuihin. Vastaamme haasteeseen tänä perjantaina ja ei kai ole kovin yllättävää että ilmoittauduin vapaaehtoiseksi mukaan joukkueeseen.

Perjantain hellekelissä luvassa on siis 60km (=5-6h) kirkkovenesoutua. Harjoituskilometrejä on takana 15, eli yksi kokeilu. Sen perusteella osaan ennustaa, että luvassa on psykedeelistä perseen puuttumista ja käsiinkin varmaan pari rakkoa. Mutta hienossa kelissä on kiva mennä omalla porukalla naatiskelemaan kesäillasta ja tunnelmasta. Samalla luvassa on pehmeä lasku lomalle, jota on luvassa seuraavat neljä viikkoa. Mahtavaa :)

Jalkarintamalla näyttää vähitellen valoisammalta. Takana on kaksi juoksulenkkiä ja jalka vaikuttaa kohtuullisen hyvältä. Tänään sain Antilta jumppaohjeita, että pääsen vielä eroon pakaralihastyö kompensoinnista ja työn tuntumaan oikeassa paikassa.

Viimeaikojen treeneihin on kuulunut juoksukokeilujen lisäksi paljon pyöräilyä: pitkiä lenkkejä krossarilla ja eilen pitkästä aikaa kunnon juurkkorunttausta ja paljon ylämäkeä myös Keskuspuiston poluilla. Homma tuntui tauosta huolimatta sujuvan kuin siivillä: turhia jalkakosketuksia tuli oikeastaan nolla ja uskaltauduin alas muutamasta paikasta joista en ikinä olisi uskonut tulevani alas. Myös ylämäki tuntui kulkevan. Oli siis mahtava lenkki ja odotukset ensi viikon Itävaltareissulta ovat korkealla. Summa summarum: life is pretty great just now :)

Onkelmaa ja odottelua osa 2

Tästä tulikin jatkokertomus, tai pikemminkin ylipitkä stoori. Takareisivaiva siis jatkuu. Olen käynyt fyssarilla, peruslääkärillä ja ultraäänessä, mutta selkoa ei ole tullut. Ehdin myös olemaan viikon särkylääke + kipugeelikuurilla, mutta lopetin sen kesken koska lääkkeet väsyttivät niin paljon, että sohvalla makaaminenkin tuntui työltä. Ja en suoraan sanoen usko, että jalan paraneminen on kahden päivän särkylääkeannoksesta kiinni.

Viikonloppuna juttelin asiasta 5 min siskoni kanssa ja vaivalle saatiin nimi: tensor fascia latae, eli yhdenlainen pakaralihas. Tähän voisin päivitellä pari sivua lääkärien ja etenkin ortopedien ammattitaidosta mutta ehkä säästän teidät valitukselta. Mutta muistakaa kuitenkin, että ortopedit eivät tiedä vaivoista mitään. Ainut asia mihin ortopedi osaa vastata on: leikataanko vai ei. Ja peruslääkärikin pystyisi selvittämään potilaan vaivan kun kuuntelisi mitä potilas sanoo.. Se siitä. Hoitona lisää venyttelyä, lepoa ja odottelua.

Kisakalenterissa olleet No Limit sekä Jukolan viesti jäivät tällä(kin) kertaa väliin. No Limittiin oltiin kyllä lähdössä, mutta Anne sai edellisenä iltana jonkinlaisen oksentelua sisältäneen lämpöhalvauksen, joten ei uskallettu lähteä riskeeraamaan. Tiedä olisinko edes pystynyt juoksemaan. Jukola puolestaan meni ohi näiden omien vaivojen takia.

Palo starttiviivalle olisi kova, mutta minkäs teet. Heinäkuun lopulla kisattava Rokua houkuttaisi edelleen, ja sen suhteen on ollutkin vähän joukkuekuvioita. Jalan kunto on kuitenkin sen verran arvoitus, että starttaus lienee epätodennäköistä. Tällä hetkellä energia keskitetään jalan kuntouttamiseen. Varmasti tiedossa on viikko Itävallassa, joten siihen tähdätään seuraavaksi. Syksymmällä seikkaillut jatkuvat, ja toiveissa olisi myös se Vaarojen maraton. Mutta ei mennä asioiden edelle.

Onkelmaa ja odottelua.

Springin jälkeen treeni jatkui aluksi oikein hyvin. Meno oli hyvää ja motivaatio oli korkealla. Kuten aikamuodosta voi päätellä, matkalle on tullut pari mutkaa.

Viime viikonloppuna käväisin Tampesterin suunnalla tapetointitalkoissa ja talviturkin poitossa. Sunnuntain 1,5h lenkin lopussa onnistuin kompuroimaan ja telomaan pakaran/takareiden. Kuului vain napsahdus ja ehdin jo potea tuskaa menetetyn treenikesän suhteen. Vähitellen kuitenkin selvisi, että lihakset toimivat, mutta oikean jalan jossakin jänteessä tuntui kipua, aika lähellä iskiasta. Kipu ei onneksi tuntunut kuin välillä jossakin tietyssä asennossa.

Lepuuttelin alkuviikon jalkaa, mutta tilanne pysyi samana. Eilen soitin luottofyssarilleni Antille ja iltapäivältä löytyi kuin löytyikin vapaa aika. Onneksi menin, sillä lantio oli pahasti vinossa ja alaselkä jumissa. Se saatiin kuntoon ja kotiin vietäväsi pari venyttelyohjetta persposkelle. Hoitopöydällä saatiin päivitettyä myös pyöräilykuulumiset :)

Jalkavaivojen takia treenit siis hieman seisovat, vaikka saan toki liikkua kivun sallimissa rajoissa. Tänään tein mm.  MTB-lenkin keskuspistossa, joka tosin päättyi tyhjän potkaisuun ja takareideän pitelyyn. Onneksi lisädamagea ei tainnut tulla. Jalkavaivojen lisäksi treenit ja motivaatiokin hieman seisoo, sillä odotan lopullista päätöstä Rokuan 24h kisan osallistumisen suhteen. Epäilen että oma osallistuminen jää haaveeksi.. Mutta katsotaan nyt loppuun asti mitä kukakin missäkin päättää. Tämän kuun aikana asian pitäisi siis selvitä. Siihen asti odottelen ja lepuutan..

Spring Adventure 2011

Seikkailukausi pyörähti käyntiin 7. toukokuuta Karjaalla. Jalkavaivojen takia edellisestä startista oli lähes vuosi, joten edellisen illan pakkailut sujuivat innokkaan odottavissa tunnelmissa. Lauantaiaamuna kello soi 5.30. Aamupalaa napaan ja kamat kasaan. Juha tuli hakemaan pihasta 6.15. Siitä matka jatkui Turun moratille ja kohti Karjaan ruotsinkielistä ala-astetta. Olimme perillä hyvissä ajoin, joten pyörien ja muiden tavaroiden säätämiseen oli ruhtinaallisesti aikaa. Kartat ja reittikirjat saatiin kasilta, jonka jälkeen alkoi reittisuunnittelu niin että kaikki oli ajoissa valmista klo 9.30 tapahtuvaan starttiin.

1 Muistisuunnistus

Kisa alkoi muistisuunnistuksella. Kaikki seisoimme hiekkakentän keskellä, jonka jokaisessa kulmassa oli yksi kartta. Jokaisessa kartassa oli yksi rasti. Kun lähtölaukaus pamahti, säntäsimme arvalla kohti karttoja tavoitteena löytää mahdollisimman nopeasti se kulma, jossa A rasti sijaitsi. Rastipaikka mieleen ja juosten rastille. Jonot olivat kohtalaiset, joten eksymään ei päässyt. Kaikkien A-D rastien välissä piti palata takaisin leimaamaan kentällä.

Järjestäjät tekivät jäynän: kun palasimme letkassa takaisin etsimään B-rastin karttaa, kartat oli sekoitettu. B-kartta oli vaihdettu sinne missä A-kartta juuri oli. Löysimme kuitenkin oikean kulman aika nopeasti.  Jolkottelimme ihan hyvää vauhtia kaikki rastit läpi, teimme vaihtoleimauksen ja otimme pyörät alle.

2 Melonta

Seuraavaksi oli lyhyt, ehkä 500m siirtymä joen rantaan, missä hyppäsimme kanootteihin. Ehdimme meloa jokea ehkä 100m, kun Juha tiputti emitin jokeen. Sinne se upposi ja hukkui jonnekin joen pohjaan. Ei muuta kun uparit ja takaisin rantaan selvittämään järjestäjiltä mitä tehdään. Parin puhelun jälkeen palasimme pyörällä kisakeskukseen, mistä saimme lainaksi uuden emitin. Säätämisessä tuhraantui aikaa ehkä 20-30min, vaikea arvioida.

Saimme onneksi jatkaa siitä mihin jäätiin, joten painuimme takaisin rantaan. Lähdimme joelle varmaankin viimeisinä. Joella säätäminen jatkui. Teimme pari turhaa lisämutkaa, sillä kartta oli tietysti pyörässä eikä taskussa. Juhan ohjailu ei vienyt meitä "ihan suoraan", joten rastille päästyämme vaihdoimme niin että minä ohjasin takana. Ja lisäksi saimme viimeiseksi lähteneinä allemme kaikkein hitaimman muovisen kanootin ja painavimmat melat. Enkä ikävä kyllä edes liioittele, sillä tämä yksi vuokrakanooteista oli nimittäin oikeasti erilainen kuin muut.

3 MTB

Joen jälkeen hyppäsimme pyörän selkään. Haimme ensin kolme rastia pyörillä. Reitillä oli myös ihan oikeaa, vaikkakin helpohkoa, maastoajoa, mikä oli ainakin minun mieleen. Monta tuntia maantienlaitaa voi olla vähän puuduttavaa ainakin kartattomalle suunnistajalle. Neljäs rasti sijaitsi laskettelurinteen päällä. Sinne piti punnertaa itsensä ensin pyörän kanssa, minkä jälkeen rinne piti juosta alas ja takaisin ylös kolme kertaa. Jalat toimivat yllättävän hyvin, vaikka toki kapuaminen tuntui lihaksissa. Rinteessä oli paljon muitakin joukkueita, ja ilmeisesti otimme siinä muiden etumatkaa kiinni. Miesten sarjassa rinne piti nousta ilmeisesti viisi kertaa. Ei käynyt kateeksi..

Urakasta selvittyämme karautimme pyörällä rinteen alas ja jatkoimme pyörärasteja. Järjestäjät olivat käyttäneet mielikuvitustaan rastien sijainnissa. Yksi rasti oli sillan sisällä, jonne piti mennä monen metrin korkeudessa harppoen puomilta toiselle. Toinen rasti sijaitsi syvällä rautatietunnelissa, jossa oli niin pimeää, että tarvittiin taskulamppua. Vielä muutama ”tavallinen rasti” ja takaisin vaihtoon.

Loput

Neljäs osuus oli perinteistä juoksusuunnistusta. Haimme 7 rastia eri puolilta metsää. Osuus oli aika perinteistä suunnistusta ja kompassikin tuli tarpeeseen. Maasto oli kuivaa ja siellä pääsi melko hyvin etenemään. Tällä osuudella ei tainnutkaan sattua mitään sen kummallisempaa. Juoksu päättyi kisakeskukselle, mistä juoksimme taas rantaan. Edessä oli toinen melontaosuus. Saimme alle nopeamman kanootin ja pysyimme tällä kertaa heti alusta alkaen suorassa. Rastinotto meni säätämiseksi, koska karautimme ensin ohi kun luulimme että rasti ei ollut meidän. Onneksi tarkistimme asian. Juha hyppäsi rantaan hakemaan rastin. Kanoottiin paluu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kanootti oli kaatua kokonaan, mutta ei onneksi sentään. Sen sijaan se hörppäsi puolelleen vettä. Jouduimme siis suorittamaan tyhjennysoperaation ennen paluumatkaa.

Melonnan jälkeen kisa jatkui ”wetrun” –osuudella. Toisen piti laskeutua sillalta köyttä pitkin jokeen leimaamaan. Delegoin sen taas Juhalle, joka polttikin kämmenensä tehtävässä aika pahasti. Osuuteen sisältyi sen lisäksi kaksi muuta rastia, joille lyhin reitti oli uida joen yli. Valitsimme kuitenkin hitaamman mutta kuivemman ratkaisun eli kiertoreitin. Kuulin kisan jälkeen että kylmä vesi oli saanut ainakin joidenkin jalat kramppaamaan pahasti, joten en tiedä oliko kiertoratkaisu lopulta nopeampi vai hitaampi.

Wetrun -osuuden jälkeen tehtävänä oli kantaa kanootti ja melat sen 500m takaisin vaihtopaikalle. Se meni vähän äheltämiseksi. Raahauksen ja vaihtoleimauksen jälkeen saimme järjestäjiltä uudet kartat viimeiselle osuudelle, joka oli cityrun, eli kaupunkisuunnistus. Rastit risteilivät pääosin kartan laidasta toiseen ympäri kaupunkikortteleita. Numeroliivein varustellut, enemmän tai vähemmän vettävuotavat kilpakaksikot taisivat herättää paikallisten keskuudessa hieman ihmetystä. Ainakin yhdellä terassilla nielaistiin oluet väärään kurkkuun..

Vilkuilimme kelloa ja päädyimme jättämään kaksi rastia väliin, jotta emme menettäisi pisteitä aikarajan ylittämisen takia. Maalissa kuitenkin selvisi, että kisan maksimiaika ei lopulta ollutkaan 6h vaan 6,5h. Olisimme siis vaarmaan ehtineet hakea vielä ne kaksi rastia, mutta päätimme kuitenkin jättää ne väliin. Päätöksentekovaiheessa aikaa oli jäljellä enää n. 10 minuuttia, eilä siinä mitään kärkisuoritusta oltu muutenkaan tekemässä, joten samapa tuo.

Kokonaisuutena kisa oli tosi kiva (tietysti laskettelurinnettä lukuun ottamatta :). Rata oli vaihteleva, aika rankka ja painottui tällä kertaa enemmän juoksuun. Kiva että ”tavallisissakin" rasteissa oli käytetty mielikuvitusta ja sijoiteltu niitä vähän erilaisiin paikkoihin. Sää oli mitä parhain: kuiva, aurinkoinen ja lämmin. Yleensä seikkailusäähän kuuluu lumi, räntä, vesi ja rakeet. Nyt ei saatu mitään niistä ja jopa lenkkarit säilyivät kuivina. Kisatuloksia ei ole vielä julkistettu, joten saa nähdä mille sijalle tällä säätämisen määrällä pääsee..

Tulostiedottaminen on ainut asia mistä järjestäjät saavat miinusta. Varmasti väliaika- ja pistelaskelmat ottavat aikansa, mutta toivottavasti jatkossa alustavat tulokset saataisiin nettiin jo kisailtana tai viimeistään seuraavana päivänä, edes kärkikolmikkojen osalta. Me kun ei ehditty jäädä seuraamaan edes palkintojen jakoa.