Kohti kesäkautta.

Hiihtokelit alkaa olla ohi ainakin täällä Etelä-Suomessa ja jopa minä olen luopunut ajatuksesta lähteä suksien kanssa lenkille.

Pirkan hiihto jäi talven viimeiseksi massahiihdoksi. Suunnitelmia oli mennä myös Pogostaniin, mutta se ajatus kariutui muiden kuvioiden takia. Vaikka kaikin puolin hyvä massahiihtosuoritus jäi tältä talvelta kokonaan tekemättä, monta hyvää hiihtokilometriä tuli kuitenkin suksittua. Kilsoja kertyi yllättäen enemmän kuin koskaan, alkuvuoden sairastelukaudesta huolimatta, eikä kilometrejä tullut muutenkaan mitenkään erityisesti keräiltyä. Paitsi ehkä pääsiäisviikolla, jolloin kävin tekemässä vielä kevään viimeisen määrärykäisyn Levillä, missä kilsoja kertyikin 6 päivässä 431. Nousuakaan ei lenkeiltä puuttunut, kun ylämäkeä kertyi parhaimmillaan reilusti yli tonni päivässä.

Kauden loppusumma pysähtyi lopulta kohtaan 2 971km. Ihan mukavista numeroista huolimatta täytyy sanoa, että harmittaa aika vietävästi: summa on YHTÄ lenkkiä vajaa 3 000.. Katsotaan pääsenkö tästä yli vai täytyykö tässä vielä napata sukset mukaan ja hankkiutua hiihtoputkeen ennen kesätaukojen alkamista.. :)

Lumien sulaessa suksimisinto on laantunut itsestään, ja kesälajeja aloitellaan taas uudella innolla. Olen yrittänyt pitää yllä juoksutuntumaa koko talven, ja tänä keväänä olenkin pystynyt juoksemaan enemmän kuin ehkä koskaan. Jalka/alaselkävaivoja hoidetaan tänä keväänä säännöllisillä kiropraktikkokäynneillä. Pienistä tuntemuksista huolimatta juoksu kuitenkin onnistuu. Taas on siis odotukset korkealla vaivattoman kesän suhteen. Pääsiäisen hiihtelyjen jäljiltä keväistä nousukuntoakin on ilmassa. Treeni siis maistuu ja kesää ja lumien sulamista odotellaan jo innolla :)

Kesälle on monenlaisia suunnitelmia, osa varmistettuja, osa vasta alustavia. Sellainen kesän/syksyn ”helmi” kuitenkin puuttuu. Jotain uutta ja kivaa pitäisi siis keksiä.. 

Välikeleistä kesään päin.

Sukset laitettiin sivuun melko pian talvitriathlonkisojen jälkeen, muistaakseni noin viikkoa ennen pääsiäistä. Hidas tarpominen roskaisessa sohjossa ei oikein inspiroinut, joten päätin suosiolla luovuttaa. Joka kevät sitä odottaa jo innoissaan kesälajien pariin pääsemistä, mutta tänä keväänä oli ekaa kertaa sellainen fiilis, että hiihtokausi loppui kesken. Sama haikea fiilis on vieläkin vähän päällä, mutta parempi unohtaa talvihommat mahdollisimman nopeesti ja keskittyä vaan odottamaan kesää ja lämpeneviä kelejä.

Lumien sulamien lisäksi jalkavaivat on varma kevään merkki. Kävin pääsiäisen jälkeen maksimitestissä juoksumatolla. Testin aikana toinen takareisi alkoi vähän kiristää, ja sen jälkeen olenkin temppuillut sen kanssa. On käyty kiropraktikolla, hierojalla ja fyssarilla. Osa tempuista on auttanutkin, mutta edelleen takareisi alkaa kiristää, etenkin juoksussa ja sen jälkeen. Vuosien varrella on oppinut ainakin sen, että joka vaivasta ei jaksa enää ärsyyntyä niin täysillä. Kun selkä on vähän kiero, pitää varmaan vaan oppia hyväksymään se, että erilaisilla spesialisteilla ramppaaminen (boikotoimiani ortopedejä lukuun ottamatta) kuluu asiaan. (Henkilökohtaisia sponsoreita ja ilmaisia palveluksia tällä saralla otetaan vastaan..)

Myös tiimikaveri on kärsinyt rasitusvaivoista. Molempien ollessa vähän puolikuntoisia ilmoajan päättyessä, päätimme ottaa alkukesän varmanpäälle ja jättää tänä vuonna Spring Adventuren väliin. Snif! Perinteiden mukaisesti Springin jälkeen alkaa yleensä vakavampi vaivataistelu, niin että No Limit ja Jukola jäävät väliin. Toivotaan että tällä ratkaisulla saadaan perinteet katkaistua, ja terveitä treenipäiviä myös kesäkuun alkupuolelle.

Vaivoista huolimatta juoksuakin on jo ehditty vähän aloitella. Sen lisäksi ohjelmassa on ollut mm. punttia ja paljon pyöräilyä. Tänään tuli avattua perinteiden mukaisesti myös melontakausi. Yleensä se on avattu vappureissulla Virossa, mutta tänä vuonna avajaislenkkinä oli parin tunnin aurinkoinen läpsyttely Vuosaaren suunnalla. Sää oli lähes täydellinen: aurinkoa ja lähes tyyni meri. Kesää odotellessa.

Glada vappen kaikille.

Syyskuulumisia.

Kolin reissun jälkeen treenailuissa on ollut jonkinmoinen suvantovaihe. Ehkä sitä voisi kutsua ylimenokaudeksi, mutta enemmän se muistuttaa viime kevättä, kun jalka oikutteli ja tulevasta ei ollut selkeää tietoa. Koli jätti vähän jalka/selkävaivoja, joten toistaiseksi juoksu on ollut pannassa. Kuukauden päästä edessä olisi vuorijuoksentelu Tongarirossa, joten vähitellen otsalla alkaa olla huoliryppyjä.. Spesialisteja on jälleen käytetty hierojasta ja fyssarista kiropraktikkoon. Armon aikaa on vielä jäljellä, joten ihan vielä ei heitetä kirvestä kaivoon.

Kaikki liikunta ei sentään ole pannassa. Aikaa on tullut vietettyä mm. salilla, pyörän selässä ja suksilla. Nyt kun Ylläs-Halli on taas auki, hiihtämäänkin pääsee vähän helpommin. Harmi vaan, että hallin olosuhteet jättävät toivomisenvaraa: lumi on pehmeää, irtonaista ja upottavaa ja sopiva pertsavoitelukin hakee vielä muotoaan. Populaa on välillä niin, ettei seurajunnujen ja muiden sekaan meinaa mahtua. Mutta parempi sekin kun että ei hallia ollenkaan. Valopilkkuna etenkin vapaan tekniikka on parantunut suurin harppauksin viime kaudesta. Hiihto- ja muita kisoja on jo kalenterissa, mutta niistä lisää vasta tuonnempana.

Vaivojen lisäksi menoa rajoittaa vuoden kiireisin aika töiden puolesta. Kalenteritilannetta ei helpota myöskään se, että joulukuun hommat pitää joko suorittaa etukäteen tai siirtää tammikuulle. Kuusipäiväisiä viikkoja on siis edessä useampia, ja siksi hienot urheilutapahtumat kuten Mammuttimarssi, Raatojuoksu ja KK-rogaining pitää jättää väliin.

Loppuun vielä vähän fiilistelyä: tasan neljän viikon päästä olen jossakin Lontoon ja Hongkongin välissä menossa kohti Aucklandia. Vuoden kohokohta siis lähestyy. Taustamateriaalista ei ainakaan ole puutetta.. :) 

Jossakin välissä pitäisi siis ehtiä selata vähän näitäkin.

Kesäkuulumisia.

Työnantajani sai syksyllä haasteen osallistua tänä kesänä Sulkavan soutuihin. Vastaamme haasteeseen tänä perjantaina ja ei kai ole kovin yllättävää että ilmoittauduin vapaaehtoiseksi mukaan joukkueeseen.

Perjantain hellekelissä luvassa on siis 60km (=5-6h) kirkkovenesoutua. Harjoituskilometrejä on takana 15, eli yksi kokeilu. Sen perusteella osaan ennustaa, että luvassa on psykedeelistä perseen puuttumista ja käsiinkin varmaan pari rakkoa. Mutta hienossa kelissä on kiva mennä omalla porukalla naatiskelemaan kesäillasta ja tunnelmasta. Samalla luvassa on pehmeä lasku lomalle, jota on luvassa seuraavat neljä viikkoa. Mahtavaa :)

Jalkarintamalla näyttää vähitellen valoisammalta. Takana on kaksi juoksulenkkiä ja jalka vaikuttaa kohtuullisen hyvältä. Tänään sain Antilta jumppaohjeita, että pääsen vielä eroon pakaralihastyö kompensoinnista ja työn tuntumaan oikeassa paikassa.

Viimeaikojen treeneihin on kuulunut juoksukokeilujen lisäksi paljon pyöräilyä: pitkiä lenkkejä krossarilla ja eilen pitkästä aikaa kunnon juurkkorunttausta ja paljon ylämäkeä myös Keskuspuiston poluilla. Homma tuntui tauosta huolimatta sujuvan kuin siivillä: turhia jalkakosketuksia tuli oikeastaan nolla ja uskaltauduin alas muutamasta paikasta joista en ikinä olisi uskonut tulevani alas. Myös ylämäki tuntui kulkevan. Oli siis mahtava lenkki ja odotukset ensi viikon Itävaltareissulta ovat korkealla. Summa summarum: life is pretty great just now :)

Onkelmaa ja odottelua osa 2

Tästä tulikin jatkokertomus, tai pikemminkin ylipitkä stoori. Takareisivaiva siis jatkuu. Olen käynyt fyssarilla, peruslääkärillä ja ultraäänessä, mutta selkoa ei ole tullut. Ehdin myös olemaan viikon särkylääke + kipugeelikuurilla, mutta lopetin sen kesken koska lääkkeet väsyttivät niin paljon, että sohvalla makaaminenkin tuntui työltä. Ja en suoraan sanoen usko, että jalan paraneminen on kahden päivän särkylääkeannoksesta kiinni.

Viikonloppuna juttelin asiasta 5 min siskoni kanssa ja vaivalle saatiin nimi: tensor fascia latae, eli yhdenlainen pakaralihas. Tähän voisin päivitellä pari sivua lääkärien ja etenkin ortopedien ammattitaidosta mutta ehkä säästän teidät valitukselta. Mutta muistakaa kuitenkin, että ortopedit eivät tiedä vaivoista mitään. Ainut asia mihin ortopedi osaa vastata on: leikataanko vai ei. Ja peruslääkärikin pystyisi selvittämään potilaan vaivan kun kuuntelisi mitä potilas sanoo.. Se siitä. Hoitona lisää venyttelyä, lepoa ja odottelua.

Kisakalenterissa olleet No Limit sekä Jukolan viesti jäivät tällä(kin) kertaa väliin. No Limittiin oltiin kyllä lähdössä, mutta Anne sai edellisenä iltana jonkinlaisen oksentelua sisältäneen lämpöhalvauksen, joten ei uskallettu lähteä riskeeraamaan. Tiedä olisinko edes pystynyt juoksemaan. Jukola puolestaan meni ohi näiden omien vaivojen takia.

Palo starttiviivalle olisi kova, mutta minkäs teet. Heinäkuun lopulla kisattava Rokua houkuttaisi edelleen, ja sen suhteen on ollutkin vähän joukkuekuvioita. Jalan kunto on kuitenkin sen verran arvoitus, että starttaus lienee epätodennäköistä. Tällä hetkellä energia keskitetään jalan kuntouttamiseen. Varmasti tiedossa on viikko Itävallassa, joten siihen tähdätään seuraavaksi. Syksymmällä seikkaillut jatkuvat, ja toiveissa olisi myös se Vaarojen maraton. Mutta ei mennä asioiden edelle.

Onkelmaa ja odottelua.

Springin jälkeen treeni jatkui aluksi oikein hyvin. Meno oli hyvää ja motivaatio oli korkealla. Kuten aikamuodosta voi päätellä, matkalle on tullut pari mutkaa.

Viime viikonloppuna käväisin Tampesterin suunnalla tapetointitalkoissa ja talviturkin poitossa. Sunnuntain 1,5h lenkin lopussa onnistuin kompuroimaan ja telomaan pakaran/takareiden. Kuului vain napsahdus ja ehdin jo potea tuskaa menetetyn treenikesän suhteen. Vähitellen kuitenkin selvisi, että lihakset toimivat, mutta oikean jalan jossakin jänteessä tuntui kipua, aika lähellä iskiasta. Kipu ei onneksi tuntunut kuin välillä jossakin tietyssä asennossa.

Lepuuttelin alkuviikon jalkaa, mutta tilanne pysyi samana. Eilen soitin luottofyssarilleni Antille ja iltapäivältä löytyi kuin löytyikin vapaa aika. Onneksi menin, sillä lantio oli pahasti vinossa ja alaselkä jumissa. Se saatiin kuntoon ja kotiin vietäväsi pari venyttelyohjetta persposkelle. Hoitopöydällä saatiin päivitettyä myös pyöräilykuulumiset :)

Jalkavaivojen takia treenit siis hieman seisovat, vaikka saan toki liikkua kivun sallimissa rajoissa. Tänään tein mm.  MTB-lenkin keskuspistossa, joka tosin päättyi tyhjän potkaisuun ja takareideän pitelyyn. Onneksi lisädamagea ei tainnut tulla. Jalkavaivojen lisäksi treenit ja motivaatiokin hieman seisoo, sillä odotan lopullista päätöstä Rokuan 24h kisan osallistumisen suhteen. Epäilen että oma osallistuminen jää haaveeksi.. Mutta katsotaan nyt loppuun asti mitä kukakin missäkin päättää. Tämän kuun aikana asian pitäisi siis selvitä. Siihen asti odottelen ja lepuutan..