Kohti kesäkautta.

Hiihtokelit alkaa olla ohi ainakin täällä Etelä-Suomessa ja jopa minä olen luopunut ajatuksesta lähteä suksien kanssa lenkille.

Pirkan hiihto jäi talven viimeiseksi massahiihdoksi. Suunnitelmia oli mennä myös Pogostaniin, mutta se ajatus kariutui muiden kuvioiden takia. Vaikka kaikin puolin hyvä massahiihtosuoritus jäi tältä talvelta kokonaan tekemättä, monta hyvää hiihtokilometriä tuli kuitenkin suksittua. Kilsoja kertyi yllättäen enemmän kuin koskaan, alkuvuoden sairastelukaudesta huolimatta, eikä kilometrejä tullut muutenkaan mitenkään erityisesti keräiltyä. Paitsi ehkä pääsiäisviikolla, jolloin kävin tekemässä vielä kevään viimeisen määrärykäisyn Levillä, missä kilsoja kertyikin 6 päivässä 431. Nousuakaan ei lenkeiltä puuttunut, kun ylämäkeä kertyi parhaimmillaan reilusti yli tonni päivässä.

Kauden loppusumma pysähtyi lopulta kohtaan 2 971km. Ihan mukavista numeroista huolimatta täytyy sanoa, että harmittaa aika vietävästi: summa on YHTÄ lenkkiä vajaa 3 000.. Katsotaan pääsenkö tästä yli vai täytyykö tässä vielä napata sukset mukaan ja hankkiutua hiihtoputkeen ennen kesätaukojen alkamista.. :)

Lumien sulaessa suksimisinto on laantunut itsestään, ja kesälajeja aloitellaan taas uudella innolla. Olen yrittänyt pitää yllä juoksutuntumaa koko talven, ja tänä keväänä olenkin pystynyt juoksemaan enemmän kuin ehkä koskaan. Jalka/alaselkävaivoja hoidetaan tänä keväänä säännöllisillä kiropraktikkokäynneillä. Pienistä tuntemuksista huolimatta juoksu kuitenkin onnistuu. Taas on siis odotukset korkealla vaivattoman kesän suhteen. Pääsiäisen hiihtelyjen jäljiltä keväistä nousukuntoakin on ilmassa. Treeni siis maistuu ja kesää ja lumien sulamista odotellaan jo innolla :)

Kesälle on monenlaisia suunnitelmia, osa varmistettuja, osa vasta alustavia. Sellainen kesän/syksyn ”helmi” kuitenkin puuttuu. Jotain uutta ja kivaa pitäisi siis keksiä.. 

Syyskuulumisia.

Kolin reissun jälkeen treenailuissa on ollut jonkinmoinen suvantovaihe. Ehkä sitä voisi kutsua ylimenokaudeksi, mutta enemmän se muistuttaa viime kevättä, kun jalka oikutteli ja tulevasta ei ollut selkeää tietoa. Koli jätti vähän jalka/selkävaivoja, joten toistaiseksi juoksu on ollut pannassa. Kuukauden päästä edessä olisi vuorijuoksentelu Tongarirossa, joten vähitellen otsalla alkaa olla huoliryppyjä.. Spesialisteja on jälleen käytetty hierojasta ja fyssarista kiropraktikkoon. Armon aikaa on vielä jäljellä, joten ihan vielä ei heitetä kirvestä kaivoon.

Kaikki liikunta ei sentään ole pannassa. Aikaa on tullut vietettyä mm. salilla, pyörän selässä ja suksilla. Nyt kun Ylläs-Halli on taas auki, hiihtämäänkin pääsee vähän helpommin. Harmi vaan, että hallin olosuhteet jättävät toivomisenvaraa: lumi on pehmeää, irtonaista ja upottavaa ja sopiva pertsavoitelukin hakee vielä muotoaan. Populaa on välillä niin, ettei seurajunnujen ja muiden sekaan meinaa mahtua. Mutta parempi sekin kun että ei hallia ollenkaan. Valopilkkuna etenkin vapaan tekniikka on parantunut suurin harppauksin viime kaudesta. Hiihto- ja muita kisoja on jo kalenterissa, mutta niistä lisää vasta tuonnempana.

Vaivojen lisäksi menoa rajoittaa vuoden kiireisin aika töiden puolesta. Kalenteritilannetta ei helpota myöskään se, että joulukuun hommat pitää joko suorittaa etukäteen tai siirtää tammikuulle. Kuusipäiväisiä viikkoja on siis edessä useampia, ja siksi hienot urheilutapahtumat kuten Mammuttimarssi, Raatojuoksu ja KK-rogaining pitää jättää väliin.

Loppuun vielä vähän fiilistelyä: tasan neljän viikon päästä olen jossakin Lontoon ja Hongkongin välissä menossa kohti Aucklandia. Vuoden kohokohta siis lähestyy. Taustamateriaalista ei ainakaan ole puutetta.. :) 

Jossakin välissä pitäisi siis ehtiä selata vähän näitäkin.

Liikkeellä olen olemassa.

Mitä pitempään sen parempi. Talvella mieluiten suksilla. Tosin parhaat endorfiinihumalat saa syksyn ekasta juoksulenkistä pakkassäässä. Kevään tullen innostun taas maastojuoksusta ja suunnistuksesta, pyöräilystä maastossa ja kadulla, melonnasta, patikoinnista, rullaluistelusta.. Ja erityisesti pitkistä yhdistelmälenkeistä ja seikkailukisoista. Syksyn rospuuttokeleillä haaveilen taas pitkästä ja lumisesta talvesta ja Levin hiihtoreissuista, joilla hiihdetään 5-7 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa ja illalla saunotaan, syödään ja simahdetaan sohvalle ilta kahdeksalta.

Pidän myös toisenlaisesta liikkeestä. Mieluiten uusilla urilla ja upeissa maisemissa. Upeita kokemuksia on jo mm. Norjasta, Alpeilta, Gardajärveltä, Mexikosta, Kuubasta ja Malesian sademetsistä. Ja seuraava reissu on aina suunnitteilla.

Tämä riittäköön esittelyksi. Jatkossa luvassa on arkista tarinaa liikkeestä kotiseudulla ja kauempana.