Kohti kesäkautta.

Hiihtokelit alkaa olla ohi ainakin täällä Etelä-Suomessa ja jopa minä olen luopunut ajatuksesta lähteä suksien kanssa lenkille.

Pirkan hiihto jäi talven viimeiseksi massahiihdoksi. Suunnitelmia oli mennä myös Pogostaniin, mutta se ajatus kariutui muiden kuvioiden takia. Vaikka kaikin puolin hyvä massahiihtosuoritus jäi tältä talvelta kokonaan tekemättä, monta hyvää hiihtokilometriä tuli kuitenkin suksittua. Kilsoja kertyi yllättäen enemmän kuin koskaan, alkuvuoden sairastelukaudesta huolimatta, eikä kilometrejä tullut muutenkaan mitenkään erityisesti keräiltyä. Paitsi ehkä pääsiäisviikolla, jolloin kävin tekemässä vielä kevään viimeisen määrärykäisyn Levillä, missä kilsoja kertyikin 6 päivässä 431. Nousuakaan ei lenkeiltä puuttunut, kun ylämäkeä kertyi parhaimmillaan reilusti yli tonni päivässä.

Kauden loppusumma pysähtyi lopulta kohtaan 2 971km. Ihan mukavista numeroista huolimatta täytyy sanoa, että harmittaa aika vietävästi: summa on YHTÄ lenkkiä vajaa 3 000.. Katsotaan pääsenkö tästä yli vai täytyykö tässä vielä napata sukset mukaan ja hankkiutua hiihtoputkeen ennen kesätaukojen alkamista.. :)

Lumien sulaessa suksimisinto on laantunut itsestään, ja kesälajeja aloitellaan taas uudella innolla. Olen yrittänyt pitää yllä juoksutuntumaa koko talven, ja tänä keväänä olenkin pystynyt juoksemaan enemmän kuin ehkä koskaan. Jalka/alaselkävaivoja hoidetaan tänä keväänä säännöllisillä kiropraktikkokäynneillä. Pienistä tuntemuksista huolimatta juoksu kuitenkin onnistuu. Taas on siis odotukset korkealla vaivattoman kesän suhteen. Pääsiäisen hiihtelyjen jäljiltä keväistä nousukuntoakin on ilmassa. Treeni siis maistuu ja kesää ja lumien sulamista odotellaan jo innolla :)

Kesälle on monenlaisia suunnitelmia, osa varmistettuja, osa vasta alustavia. Sellainen kesän/syksyn ”helmi” kuitenkin puuttuu. Jotain uutta ja kivaa pitäisi siis keksiä.. 

Suksihommia.

Talvi on tullut ja hiihtokausi jo kovassa vauhdissa. Mahtavaa kun talvi tuli tänä vuonna ajoissa, niin että koko joulukuun on saanut viettää ladulla!

Marraskuun lopun leiri Ylläksellä sujui oikein hyvin: treenit kaksi kertaa päivässä ja hyvää settiä 36 tuntia kahdeksaan päivään. Sää vaihteli alkuviikon plussakelistä loppuviikon paukkupakkasiin, mutta joka päivä päästiin ladulle. Tehtiin myös jonkin verran oikeita sprinttiharjoituksia, mitä ei ennen ole tullut kokeiltua, mm. yksi sprinttimaajoukkueelta kopioitu vetoharjoitus. Tosi kivaa vaihtelua, mutta on noi pitemmät matkat kuitenkin se mun juttu..

Aamulenkki Ylläksellä.

Leirin jälkeen astelin aika suoraan Tammiston Sportiaan ja ostin uudet vapaan sukset. Maksoi ihan prkl..eesti, mutta ai että ne on mahtavat hiihtää..

Leirin jälkeisten hiihtelyjen lomassa on tullut kokeiltua sprinttihiihtoa myös ihan oikean kisan muodossa. Tai siis ”sprinttihiihtoa”. Hiihdettiin 6km mikä on pitempi matka kuin yleensä esim. kansallisissa kisoissa, mutta jos aiemmin lyhin kisamatka on ollut yli 40 kilometriä, niin viitsiikö sitä kuuden kilsan takia edes vaivautua paikalle..? Mikä hiihtolenkki se alle 2h oikein on..? Noh, pitihän sitä kokeilla.

Kyseessä oli eka normimatkan kisa ja eka kisa vapaalla. Olisin mielelläni ottanut samaan syssyyn myös sen ekan kisan ilman kuperkeikkoja, mutta se antaa edelleen odottaa itseään..  Jos pystyn kaatumaan pertsallakin suoralla ladulla, niin kyllä sitä nyt kerran pitää pyllähtää myös vapaalla. Hyvä kova treeni kuitenkin.

Joulu lähestyy ja onneksi meidän perheen jouluperinteisiin kuuluu mahdollisuuksien mukaan myös hiihtolenkit. Mikäs sen mahtavampaa kuin mennä mökille joulusaunaan rapsakan hiihtolenkin jälkeen. Sitten voikin syödä joulupöydän antimia rauhassa hyvällä omatunnolla J. Välipäivät olisi tarkoitus viettää kustannuspaikalla, ja uusi vuosi sitten Levillä. Hiihdon merkeissä tietenkin!

Hyvää joulua ja tsemppiä vuoden 2013 koitoksiin!

Marraskuulumisia.

Sadetta, harmaata, pimeyttä.. Sou what! Yhdyn Paavo Lipposen sanoihin.

Tämän vuoden osalta kesäkausi päättyi viimeistään Tallinnan ”sprinttiin”, mistä tulikin podium -sijoitus ja naisten sarjan voitto. Mutta meikäläisen syksyyn ei tällä kertaa kuulu yli- ali- tai muutakaan kautta mentäviä jaksoja, koska hiihtokausi kolkuttelee jo ovella!

Vaarojen maratonin jälkeen Kivikon hiihtohalli aukesi kuin tilauksesta, ja sitä onkin tullut hyödynnettyä siitä lähtien säännöllisesti pari kolme kertaa viikossa. Ja te jotka tuhahtelette sisähiihdolle, tulkaa joku kerta seuraksi. Tai noh, tottahan se on, ei hallihiihtely aina niin innostavaa ole, varsinkaan Kivikon olosuhteissa. Mutta kun tekee samalla esim. tekniikkatreenin, aika kuluu kuin siivillä.

Hiihtorintamalla menee muutenkin mukavasti: tekniikka on parantunut vuoden takaisesta selvästi, etenkin vapaalla. Nykyään myös esim. puolen tunnin jakso tasuria Kivikon nihkeillä ja pehmeillä laduilla ei ole enää mitään rimpuilua jaksaako loppuun asti vai ei. Tasuritekniikkakin saatiin hiottua kuntoon, joten lähtökohdat talveen ovat siis ihan mukavat.

Hiihtelyä, pyöräilyä, punttia, sauvarinnettä. Siinäpä tämänhetkiset pääkuulumiset liikkumisen osalta. Juoksu temppuilee (taas), mutta kun muu tekeminen ja ylämäkijuoksu onnistuvat, niin en jaksa stressata asiasta. Ainahan se temppuilee.

Lajikokeilujen osalta viimeisimmät kuulumiset on elokuulta, jolloin testailin koskimelontaa. Nyt marras-joulukuussa testailu jatkuu taas, mutta vähän tutummalla lajilla. Vuorossa on nimittäin vapaauinti. Syysviikkojen iloksi ilmottauduin mukaan vapaauinnin tekniikkakurssille. Uimaopetusta minulle sopivana ajankohtana 1,5km päästä kotoa. Miten sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä? Minähän olen siis ihan paska uimari (se joka tapailee saunomisen välissä kaula pitkällä jotain rinulin tapaista). Toki kisakauhomiset pelastusliivien ja varusteiden kera on sitten eri asia. Mutta uinti on sellainen laji, joka olisi kiva hallita niin että siitä voisi nauttia, edes palauttavana välipalana. Sitä siis tavoitellaan, katsotaan kuinka käy.

Lisää hyviä uutisia. Olen nimittäin saanut taustajoukkoihin mukaan uutta väriä. En sanoisi että valmentajan, mutta kuitenkin jonkun, joka katsoo vähän harjoittelun päälle ja laatii järkevää runkoa ja jaksotusta tekemiselle.

Täytyy kyllä paljastaa, että siinä tuntee olonsa vähän alastomaksi, kun ekaa kertaa elämässään avaa treenipäiväkirjansa jonkun muun silmille. Tekis mieli selitellä kaikenlaista ”en mä oikeesti” ja ”kyllä mä oikeesti”, mutta sain hillittyä itseni. Karu totuushan näkyy paperilta. On oikeesti mukavaa ja kehittävää kuulla palautetta, sekä kehittämisajatuksia että myös "synninpäästö" omille systeemeille. 

Loppuun vielä parhaat kuulumiset: Perjantaina starttaa juna kohti Kolaria. Edessä on hiihtokauden ensimmäinen oikea hiihtoviikko Ylläksellä. Perillä on 45 senttiä lumikerrosta ja latuja auki 115km. Treeniohjelma on laadittu valmiiksi ja treeniseurakin on viimeisen päälle. Ai että..

Välikeleistä kesään päin.

Sukset laitettiin sivuun melko pian talvitriathlonkisojen jälkeen, muistaakseni noin viikkoa ennen pääsiäistä. Hidas tarpominen roskaisessa sohjossa ei oikein inspiroinut, joten päätin suosiolla luovuttaa. Joka kevät sitä odottaa jo innoissaan kesälajien pariin pääsemistä, mutta tänä keväänä oli ekaa kertaa sellainen fiilis, että hiihtokausi loppui kesken. Sama haikea fiilis on vieläkin vähän päällä, mutta parempi unohtaa talvihommat mahdollisimman nopeesti ja keskittyä vaan odottamaan kesää ja lämpeneviä kelejä.

Lumien sulamien lisäksi jalkavaivat on varma kevään merkki. Kävin pääsiäisen jälkeen maksimitestissä juoksumatolla. Testin aikana toinen takareisi alkoi vähän kiristää, ja sen jälkeen olenkin temppuillut sen kanssa. On käyty kiropraktikolla, hierojalla ja fyssarilla. Osa tempuista on auttanutkin, mutta edelleen takareisi alkaa kiristää, etenkin juoksussa ja sen jälkeen. Vuosien varrella on oppinut ainakin sen, että joka vaivasta ei jaksa enää ärsyyntyä niin täysillä. Kun selkä on vähän kiero, pitää varmaan vaan oppia hyväksymään se, että erilaisilla spesialisteilla ramppaaminen (boikotoimiani ortopedejä lukuun ottamatta) kuluu asiaan. (Henkilökohtaisia sponsoreita ja ilmaisia palveluksia tällä saralla otetaan vastaan..)

Myös tiimikaveri on kärsinyt rasitusvaivoista. Molempien ollessa vähän puolikuntoisia ilmoajan päättyessä, päätimme ottaa alkukesän varmanpäälle ja jättää tänä vuonna Spring Adventuren väliin. Snif! Perinteiden mukaisesti Springin jälkeen alkaa yleensä vakavampi vaivataistelu, niin että No Limit ja Jukola jäävät väliin. Toivotaan että tällä ratkaisulla saadaan perinteet katkaistua, ja terveitä treenipäiviä myös kesäkuun alkupuolelle.

Vaivoista huolimatta juoksuakin on jo ehditty vähän aloitella. Sen lisäksi ohjelmassa on ollut mm. punttia ja paljon pyöräilyä. Tänään tuli avattua perinteiden mukaisesti myös melontakausi. Yleensä se on avattu vappureissulla Virossa, mutta tänä vuonna avajaislenkkinä oli parin tunnin aurinkoinen läpsyttely Vuosaaren suunnalla. Sää oli lähes täydellinen: aurinkoa ja lähes tyyni meri. Kesää odotellessa.

Glada vappen kaikille.

Hiihtämässä: Jämi42

Jämi42 järjestettiin historiansa ensimmäisen kerran lauantaina 18.2. Ajeltiin aamulla Kangasalta Jämikeskukselle. Aikaa oli mukavasti kun kisa alkoi vasta klo 11. Suuria tavoitteita ei ennen kisaa ollut. Etukäteen osallistujaluettelo näytti aika kovalta, joten ”olis kiva jos ei olis ihan viimeinen”. Muuten tavoitteena oli pystyä hiihtämään hyvällä tekniikalla, rennosti kovaa ja pystyä kiristämään loppua kohti. Edellinen viikko oli mennyt kevennetyllä treenillä mutta vähän tukkoisin jaloin, joten päivän vireys oli kysymysmerkki. Myös reitti oli täysin tuntematon, ja kiharalta näyttänyt korkeuskäyrä ei oikein sanonut mitään. Sen verran päättelin, että ensimmäinen puolisko olisi tasaisempi kuin toinen.

Jeejee, kohta mennään :)

Paikalla oli varsin professionaalin oloista porukkaa. Jokaisella oli voitelutelineet takakontin edessä ja luistoja ja pitoja hinkattiin insinöörin tarkkuudella. Myös testilatu oli kovassa käytössä. Olin valinnut ”kalustostani” ne pertsasukset. Tai okei, ne voideltavat pertsasukset. Kokeilin pito/luistotilanteen etukäteen, lähinnä todetakseni että näillä mennään. Olosuhteet olivat aika hyvät. Vain muutama aste pakkasta, ei lumisadetta, mutta tuuli oli aika kova, etenkin kisakeskuksessa. Piposta sai pidellä tosissaan kiinni. Edellisellä viikolla oli tullut aika paljon lunta, joten uusi pakkaslumi teki ladut paikoin aika pehmeiksi.

Valmiina starttiin.

Lähtöpaikalla oli vähän suojaisempaa. Reilu 350 suksijaa järjestäytyi lähtöviivalle ja säntäsi matkaan tasan klo 11. Tein startissa klassisen virheen. Ajauduin aloittamaan liian takaa, joten ensimmäiset kilometrit, tai oikeastaan koko ensimmäinen kymppi, meni jonossa, joka oli niin tiivis että ohittaminen oli aika hankalaa. Myös suksitilanne kävi selväksi jo alussa: tasaisella ja ylämäessä ne toimivat ihan ok, mutta alamäissä jäin letkasta, vaikka työnsin tasatyöntöä kaikki laskut. Uusi lumi tuppasi jäätämään pitoalueelle. Siksikin ohittelu oli vähän hankalaa.

Jonot tasoittuivat ja hajosivat ensimmäisen kympin aikana ja puolivälin huoltopisteeseen tulin vain parin tyypin kanssa. Muut tosin kaarsivatkin yllättäen puolikkaan maaliin, joten mulla meinasi mennä basmat sekaisin, kun jatkajien reittiä ei olut merkitty mitenkään. Kuulutuksista kuulin, että jos olisin kaartanut maaliin, olisin tullut naisten kuntosarjassa toiseksi :)

Toinenkin puolikas jatkui pääosin kevyesti kumpuillen. Sen lisäksi reitille mahtui kolme vähän jyrkempää nousua, joista vain yksi vaati haarakäyntiä. Mulle olisi sopinut enemmänkin mäkiä, koska niiden kohdalla tein eniten ohituksia. Sain pidettyä yllä ihan hyvää vauhtia kaluston luistoon suhteutettuna, ja kiristettyä vauhtia loppua kohti. Kaikkea en saanut irti, mutta maaliviiva ylittyi ajassa n. 3h 15min. Luulin olleeni viimeinen nainen reitillä, kun loppupuoliskolla kanssahiihtäjät oli kaikki miehiä. Mutta ei sentään, sija taisi olla n. 23. Hyvä kova treeni ja kiva tapahtuma. Jalat selvisi yllättävän vähällä, joten sunnuntaina heitettiin vielä onnistunut lenkki Kangasalan mäkisessä harjumaastossa.

Terveisiä pakkasladulta.

Pari tuntia parinkympin pakkasessa. Asiaan kuuluva touhutippakin on paikallaan ;)

Hiihtokausi on täällä ja sitä onkin tullut harrastettua kohtuullisen paljon. Kausi korkattiin loppiaisviikonloppuna lainahöyhenissä: liian isot monot, liian pitkät sukset ja liian lyhyet sauvat. Kivaa oli silti :) Melko pian tämän jälkeen saatiin lunta myös pk-seudulle ja viimeisen kuukauden aikana onkin tullut ulkoilutettua sekä pertsa- että luisteluvarusteita aika hyvällä frekvenssillä. Aika paljon myös muita seikkailukisoista tuttuja kasvoja on tullut ladulla vastaan.

Kelit on jatkunut superina koko tammikuun. Viimeaikaiset kireät pakkaskelit on vähän hankaloittanut harrastamista, ja esim. työmatkapyöräily jäi mukavuussyistä väliin. Hiihto on kuitenkin jatkunut, tosin vähän muunnelluin harjoituksin ja lisätyin välikerroksin. Kylmä ei ole tullut vielä kertaakaan, ja jos meinaa paleltaa, muistelen edellistalven Lapin matkaa, kun kierrettiin Levin Isoporoa -28 asteen pakkasessa. Tärkeintä on mennä vauhdista huolimatta rennosti, ettei jalkalihakset jämähdä turhasta puskemisesta.  Kun ei luista niin ei luista.

Liityin pari viikkoa sitten hiihtoseuraan, ja jo ekoissa treeneissä sain hyviä vinkkejä mm. tasatyöntötekniikkaan. En tiennytkään että pystyn nostamaan sykkeen 160 tienoille pelkällä tasatyönnöllä.

Tämän kevään massahiihdoista kalenteriin on merkattu ainakin Jämi42 sekä Pirkan hiihto. Sen lisäksi odotettavissa on perinteinen hiihtoviikko Levillä maaliskuussa. Myös yksi uusi laji on ilmestynyt kalenteriin, mutta siitä lisää tuonnempana.

Ainakin näin talvella voi sanoa, että hiihto on lajien kuningas! Saa nähdä onko sitä kesän koittaessa vielä samaa mieltä. Mahtavaa kun on neljä vuodenaikaa.

Syksy saapuu.

Syksy lähestyy ja treenailukin muuttuu vähitellen sen mukana. Pyöränkäyttö on ollut tänä syksynä vähäisempää kuin viime vuonna. Työmatkat teen edelleen pääasiassa pyörällä ja lenkkejäkin tulee ehkä pari viikossa. Vähentyminen johtuu lähinnä siitä, että kankkunen on vihdoin kunnossa (kop kop kop..), joten sillä voi tehdä myös muuta kun polkea. Syksy on mahtavaa ulkoiluaikaa, toivotaan että edessä on aurinkoinen tai ainakin viimeaikaista kuivempi syyskausi.

Viime syksyn lajikokeilu oli kiipeily. Tänä vuonna testiin pääsi rullahiihto. Lajivalinta ei taida yllättää ketään, sillä haaveilin ekan kerran talven hiihtokeleistä jo kesälomalla. Sain kaverin vanhat rullasukset lähes ilmaiseksi. Vaihdatin niihin vain Kalle-Sportissa uudet siteet.

Takana on nyt kaksi lenkkiä. Ensimmäinen kokeilu tapahtui Lahnus-Röylä -suunnalla osana tuttua pyörälenkkiä. Viritykseni keräsivät ihan kohtuullisen paljon katseita maanantain neljän ruuhkassa.. ;)

Autottomuus vaatii kekseliäisyyttä :)

Ensitesti oli siis asfaltilla. Huteraltahan se tuntui ja pienikin alamäki sai nilkat jäykistymään. Ajatuksissa pyöri lähinnä ”Näillä ei sitten paljoo jarrutella..” Tasatyöntö sujui jotenkin, mutta vähän hankala olo testistä jäi.

Testi numero kaksi vietiin hiekalle Paloheinän poluille. Tämä kokeilu lähti heti rullaamaan paljon paremmin, kun hiekka toi enemmän kitkaa rullien alle ja alamäkiin. Vuorohiihto oli edelleen vähän hankalan tuntuista mutta, tasatyöntö ja yksipotkuinen tasatyöntö tuntuivat jo hetkittäin ihan normaalilta hiihdolta. Ainakin niin kauan kun jaksoi keskittyä täysillä :). Perään vielä sauvarinnettä jalan, lihaskuntoa puulaitteilla ja vajaan kympin verkkapyöräily takaisin kotiin. Kiva ja vaihteleva treeni, joka saanee jatkoa myös tulevaisuudessa.

Rullailun lisäksi olen yrittänyt keskittyä lenkkipolkujen kuluttamiseen. Ajatuksissa vilahtelee jo lähestyvä Vaarojen Maraton. Kyllä, siellä on meikäläisenkin nimi lähtölistalla, ekaa kertaa. Kunnon puolesta jaksan kyllä, mutta mitä sanoo jalat, kun juoksuhistoria on kohtuullisen katkonainen ja viimeisimmät vaivatkin vasta takana? Noh, se selviää kuukauden päästä. Reissuun lähdetään naatiskelemaan maisemista, nousukäyristä ;) ja toivottavasti aurinkoisesta syyssäästä ilman sen kummempia aikatavoitteita. Testijuoksuksi ajateltu Arpaisten patikka (28km) peruuntui mun osalta, mutta siitä huolimatta viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä ”pitkää lenkkiä pitempi lenkki”, jonka jälkeen kankkusen kestävyydestä tiedetään taas enemmän.

X-kaatokin lähestyy, saa nähdä mitä meidän päänmenoksi tällä kertaa keksitään. Kilpailukutsu lupaa entistäkin enemmän äheltämistä, ja jo alun yösuunnistus tuo omat haasteensa ainakin meidän tiimille. Onneksi arska nousee jo seiskalta :)

Oikean reunan suunnitelmia -palstalta voi nähdä alimmaisena merkintänä lontoonkielellä kirjoitetun tapahtuman. Pitkäaikainen haave toteutuu joulukuussa, jonka tulen viettämään kokonaan tienpäällä (tai siis pyörän/jalkojen päällä) Uudessa-Seelannissa! The land of my dreams. Sen reissun jälkeen voi kuolla onnellisena. Selailin netistä jotakin sopivaa tapahtumaa mihin osallistua. Haaveena oli jonkinlainen multisportkisa Kiwilandiassa, mutta joulukuu vaikuttaa olevan yllättävän hiljaista aikaa sillä rintamalla. Niimpä vuorijuoksentelu Tongariron kansallispuistossa kelpaa sekin oikein hyvin!

Tiedossa on siis paljon kivoja juttuja mitä odottaa, joten mun puolesta syksy saa tulla :)