Syksy saapuu.

Syksy lähestyy ja treenailukin muuttuu vähitellen sen mukana. Pyöränkäyttö on ollut tänä syksynä vähäisempää kuin viime vuonna. Työmatkat teen edelleen pääasiassa pyörällä ja lenkkejäkin tulee ehkä pari viikossa. Vähentyminen johtuu lähinnä siitä, että kankkunen on vihdoin kunnossa (kop kop kop..), joten sillä voi tehdä myös muuta kun polkea. Syksy on mahtavaa ulkoiluaikaa, toivotaan että edessä on aurinkoinen tai ainakin viimeaikaista kuivempi syyskausi.

Viime syksyn lajikokeilu oli kiipeily. Tänä vuonna testiin pääsi rullahiihto. Lajivalinta ei taida yllättää ketään, sillä haaveilin ekan kerran talven hiihtokeleistä jo kesälomalla. Sain kaverin vanhat rullasukset lähes ilmaiseksi. Vaihdatin niihin vain Kalle-Sportissa uudet siteet.

Takana on nyt kaksi lenkkiä. Ensimmäinen kokeilu tapahtui Lahnus-Röylä -suunnalla osana tuttua pyörälenkkiä. Viritykseni keräsivät ihan kohtuullisen paljon katseita maanantain neljän ruuhkassa.. ;)

Autottomuus vaatii kekseliäisyyttä :)

Ensitesti oli siis asfaltilla. Huteraltahan se tuntui ja pienikin alamäki sai nilkat jäykistymään. Ajatuksissa pyöri lähinnä ”Näillä ei sitten paljoo jarrutella..” Tasatyöntö sujui jotenkin, mutta vähän hankala olo testistä jäi.

Testi numero kaksi vietiin hiekalle Paloheinän poluille. Tämä kokeilu lähti heti rullaamaan paljon paremmin, kun hiekka toi enemmän kitkaa rullien alle ja alamäkiin. Vuorohiihto oli edelleen vähän hankalan tuntuista mutta, tasatyöntö ja yksipotkuinen tasatyöntö tuntuivat jo hetkittäin ihan normaalilta hiihdolta. Ainakin niin kauan kun jaksoi keskittyä täysillä :). Perään vielä sauvarinnettä jalan, lihaskuntoa puulaitteilla ja vajaan kympin verkkapyöräily takaisin kotiin. Kiva ja vaihteleva treeni, joka saanee jatkoa myös tulevaisuudessa.

Rullailun lisäksi olen yrittänyt keskittyä lenkkipolkujen kuluttamiseen. Ajatuksissa vilahtelee jo lähestyvä Vaarojen Maraton. Kyllä, siellä on meikäläisenkin nimi lähtölistalla, ekaa kertaa. Kunnon puolesta jaksan kyllä, mutta mitä sanoo jalat, kun juoksuhistoria on kohtuullisen katkonainen ja viimeisimmät vaivatkin vasta takana? Noh, se selviää kuukauden päästä. Reissuun lähdetään naatiskelemaan maisemista, nousukäyristä ;) ja toivottavasti aurinkoisesta syyssäästä ilman sen kummempia aikatavoitteita. Testijuoksuksi ajateltu Arpaisten patikka (28km) peruuntui mun osalta, mutta siitä huolimatta viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä ”pitkää lenkkiä pitempi lenkki”, jonka jälkeen kankkusen kestävyydestä tiedetään taas enemmän.

X-kaatokin lähestyy, saa nähdä mitä meidän päänmenoksi tällä kertaa keksitään. Kilpailukutsu lupaa entistäkin enemmän äheltämistä, ja jo alun yösuunnistus tuo omat haasteensa ainakin meidän tiimille. Onneksi arska nousee jo seiskalta :)

Oikean reunan suunnitelmia -palstalta voi nähdä alimmaisena merkintänä lontoonkielellä kirjoitetun tapahtuman. Pitkäaikainen haave toteutuu joulukuussa, jonka tulen viettämään kokonaan tienpäällä (tai siis pyörän/jalkojen päällä) Uudessa-Seelannissa! The land of my dreams. Sen reissun jälkeen voi kuolla onnellisena. Selailin netistä jotakin sopivaa tapahtumaa mihin osallistua. Haaveena oli jonkinlainen multisportkisa Kiwilandiassa, mutta joulukuu vaikuttaa olevan yllättävän hiljaista aikaa sillä rintamalla. Niimpä vuorijuoksentelu Tongariron kansallispuistossa kelpaa sekin oikein hyvin!

Tiedossa on siis paljon kivoja juttuja mitä odottaa, joten mun puolesta syksy saa tulla :)

Archipelago Adventure Inkoossa 20.8.2011

Kisapäivä alkoi herätyskellon soidessa lauantaiaamuna klo 4.30. Puoli tuntia aikaa herätä, syödä ja hoitaa aamutoimet ennen kyydin saapumista. Pakkasimme auton jo perjantaina, jolla saimme pidennettyä yöunia muutaman minuutin. Piilarit vähän temppuilivat, mutta ehdin ajoissa alas ja lähtöön.

Kisapaikalle ajoi noin tunnin.  Ehdimme mukavasti kasata pyörät ennen reittimateriaalien saamista. Loppu aika ennen starttia menikin sitten reittisuunnitteluun, kamojen säätämiseen ja muuhun olennaiseen.

Alun juoksut

                                          Punainen kolmio = alun suunnistus

Startti tapahtui 8.02. Säntäsimme kaikki sarjat juosten metsään hakemaan pari rastia n. 3km minisuunnistuksesta. Etenimme jonossa ja rastit löytyivät mukavasti. Kurvasimme vaihtoleimauksen kautta noutamaan pelastusliivit, kypärät ja mun uimapatjan coastaleering –osuutta varten. Mari tottuneena triatlonistina päätti uida ylitykset, järjestäjien varoittelusta huolimatta.

       Coastaleering -rastit vasemmalla saarissa, melontarastit oikella lahden ympäristössä

Coastis sisälsi 6 rastia, joista osa sijaitsi saarissa tai muuten uinti/ patjailumatkan takana. Teimme pummin heti alussa, kun olimme lähteä väärään saareen. Onneksi tarkastimme kompassilla suunnan ennen lähtöä. Pummin hyvä puoli oli se, että löysimme 2. rastin jo valmiiksi. Ensimmäinen patjaosuus tehtiin vähän typerää reittiä ja sivutuuli olikin melkoinen tuulisella merellä. Paluu saaresta tehtiin taas viisaammin. Loput rastit löytyivät suoremmin. Osuus oli kokonaisuudessaan mukava ja meri lämmin. Tuulettomassa säässä osuus olisi ollut aika nopea, me tulimme toiseen vaihtoon n. 2h startista.

Tuulta maalla ja merellä

Kolmas osuus oli melonnan 4 rastia. Tällä osuudella tuuli todella vaikeutti ja hidasti etenemistä, etenkin meillä, jotka käytimme järjestäjien kalustoa. Kajakilla etenevät hyötyivät kalustovalinnastaan tällä osuudella. Etenkin rastiväli 3-4 oli todella tuulinen. Etenimme ehkä 1km/h vauhtia. Periaatteessa kanootin kanssa uiden olisi voinut päästä kovempaa.. Lyhyehköön, muutaman kilometrin melontaan käytimme yli tunnin, vaikka rastit löytyivät helposti. Ei siis mikään päätä huimaava vauhti..

                                          Pyörärastikartta. Rastit näkyy vähän huonosti..

Melonnan jälkeen vaihdoimme nopeasti kuivaa päälle ja lähdimme pyöräsuunnistusosuudelle. Osuuden alku oli pääosin asfalttitien myllyttämistä. Tässäkin tuuli teki ajamisesta välillä todella raskasta. Rastit 3-7 olivat helppoja. Seiskalla edessä oli sukellustehtävä. Pieneen järveen oli upotettu 3 mehukattipulloa, joissa kaikissa oli kirjain. Kirjaimet piti etsiä ja ilmoittaa rastimiehelle. Uimarastilla hukkasimme paljon aikaa. Aluksi emme meinanneet löytää mitään järvestä. Saimme vähän apuja paikalliselta uimarilta, joka löysi meille sattumalta yhden rasteista.

Vihreällä lopun pyöräsuunnistus. Rastit 11-14 olivat lopun suunnistusrastit.

Kartan vaihduttua loput pyörärastit 8-10 olivat vähän teknisempää ajoa. Kasille pääsi ajamaan ihan hyvin. Matkalla teimme tosin ehkä 5-10 min pummin. Ysille meno oli lähes pelkkää tunkkaamista jyrkkään ylämäkeen. Kympille menimme kallion päällä. Ajettavan reitin löytäminen kalliolla oli hieman vaikeaa, joten ajaminen katkeili vähän väliä juoksenteluun.  Matkalla kalliolta tielle osuimme kympille suoraan. Taidolla, ei tuurilla :)

Loppukiri

Kympiltä kaasuttelimme nopeasti vaihtoon ja viimeiselle juoksuosuudelle. Aikaa oli jäljellä enää vajaa 15 min. Loppusuunnistuksen rasteista 11-14 ehdimme hakea vain kaksi. Kolmas olisi voinut olla mahdollinen, mutta myöhästyminen olisi vienyt juuri hankitut pisteet todella nopeasti, joten emme ottaneet riskiä.

Kaksi rastia jäi siis puuttumaan. Tällä ihan kohtuullisella suorituksella olimme alustavissa tuloksissa sijalla viisi, mihin olimme ihan tyytyväisiä. Jos olisimme päässeet loppusuunnistukselle 10min aiemmin, sija 3 olisi ollut ihan mahdollinen. 

Mutta. Meillä oli kivaa, pääsimme molemmat suunnistamaan, missään kohtaa emme olleet IhanHukassa ;) ja jalat olisivat jaksaneet vielä hyvin jatkaa. Joten ei sillä sijalla loppupeleissä niin väliä. Ihan oikeesti :)

Kohti Saaristoseikkailua.

Elokuun lopulla käytävä Multisport Cupin osakilpailu Archipelago Adventure, alias APA, on syystä jos toisesta jäänyt joka vuosi väliin. Nyt olin hyvissä ajoin liikkeellä, ja pariksi valikoitui Juhan kautta hänen viimevuotinen parinsa Mari. Mari poti alkukaudesta jalkaansa, minkä edesauttamana minä ja Juha alun alkaen lyöttäydyttiin yksiin Springissä. Tekstailtiin eräänä lauantai-iltana hyvä tovi ja päädyttiin yhteislenkille Espoorasteille viime tiistaina. Mari haki minut Vihdintien varrelta huoltsikalta neljän maissa mistä köröteltiin yhdessä kohti Serenaa.

Reitiksi valittiin itsevarmoina A-rata. En ole ikinä olut niin vaikealla radalla. Kartta ja maasto eivät tuntuneet täsmäävän ollenkaan ja kaiken lisäksi yksi rasti oli ainakin sata metriä rastiympyrän ulkopuolella. Se rasti olisi jäänyt varmaan ikuisiksi ajoiksi hukkaan jos yksi rastilla pyörineistä miehistä ei olisi tiennyt virheestä. Väliaikojen mukaan pyörittiin rastivälillä lähes 45min.. Suoritus oli siis kaikkea muuta kuin lupaava tulevaa kisaa ajatellen.. Mutta hyvä treeni kylläkin! Huiputettiin kaikki lähiseudun nyppylät. 

Päätettiin, että lähdetään yhdessä APAan pyörimään ja juostaan sitten vaikka ympyrää jos muu ei auta. Eli mennään rennosti ”katotaan mitä tästä tulee” –fiiliksellä hakemaan jossei muuta niin hyvää treeniä. Ennakko-odotuksia ei ole ainakaan mulla, koska en ole koskaan aiemmin ollut pääsuunnistaja. Mutta toisaalta tosi kiva päästä kokeilemaan miten homma sujuu.

Patjat esiin..

Keskiviikkona oli tarjolla Tiukusen & Kulkusen packrafting -treeni Kattilajärvellä. Pohdin pitkään jaksanko vääntäytyä paikalle, koska pelkkä menomatka kesti reittioppaan mukaan 2h. Lähimmältä bussipysäkiltä piti vielä kävellä lähes 4km. Mutta säätäminen tuntui houkuttelevalta ;) ja halusin päästä kokeilemaan patjailua ennen kisoja, joten siellähän minäkin olin reilun 10 muun kanssa kuuden maissa patjaa pumppaamassa.

Lyöttäydyin yksiin MamAdventuren Jolan ja Sariannan kanssa. Vauhti oli sopiva ja pysyin kartalla silloin kun oltiin :) Maarasteilla tehtiin grande pummi ja oltiin vähän väliä ihan varmoja missä oltiin ja sitten taas ihan hukassa. Käytiin suurimmalla osalla rasteista, mutta muutama jäi suosiolla metsään, koska haluttiin mieluummin treeniä kuin seisoskelua ja pähkäilyä. Oltiin yhtä mieltä siitä, että sillä gepsikäyrällä ei varmaan kannata etsiä vapaaehtoista paria.. :)

Ainakin yksi maastopyöräilijä nielaisi mehut väärään kurkkuun kun painettiin keskellä metsää ohi patjat kainalossa. Katsottiin tarpeelliseksi selittää että kyllä me välillä uidaankin.. Jalat toimi yllättävän hyvin tiistaista huolimatta, vaikka suurimmissa ylämäissä hapot vähän jarrutti, etenkin lopussa. Pari tuntia patjailtiin ja Jola oli kiltti ja heitti mut Leppävaaraan. Kiva treeni ja mukava tavata ja jutella vähän taas uusien tyyppien kanssa.

Pyörän päällä.

Tuleva suunnistusvastuu APAssa selkeytti myös viikonloppusuunnitelmat. Lauantaina oli vuorossa pyöräsuunnistuksen testaus. kaivoin laatikosta Lupus Extremen järjestämän seikkailutreenin kartat viime vuodelta. Siirtymä Paloheinän lähtöpaikalle otti enemmän aikaa kun oli tarkoitus, kun etukumin pumppaamisen sijaan onnistuin tyhjäämään sen..? Kirosin pumppuni ja prestaventtiilit muutamaan kertaan mikä tuntui auttavan. Lopputuloksena ei kyllä ollut yhtään täydempi etukumi, mutta päätin kompensoida reiskoilla :)

Pyöräsuunnistus lähti paloheinästä Silvolan tekojärven viertä kohti lentokenttää ja käytiinpä Korsossakin. Loppupuolella kartta ei ihan pitänyt paikkaansa, kun Ilolan tienoille oli ilmestynyt tienjatke. Huomasin kyllä melkein heti, että nyt ei mennä ihan niin kuin kartta sanoo, mutta osuin mutulla takaisin reitille toista kautta. Pääosa reitistä kulki asfaltilla ja kohtuullisen urbaaneissa maisemissa, mutta ei sentään kokonaan. Ihan kiva reitti ja erilaisten teiden suhde oli aikalailla sama kuin yleensä kisoissakin. Jostakin syystä onnistuin pysymään kartalla koko treenin ja päädyin sinne mihin pitikin. Muutamassa risteyksessä piti vähän varmistella, mutta suurempia pummeja ei tullut! 

Paloheinässä oli meneillään joku juoksukisa, puolimaraton tms. Aurinko paistoi ja lämpöä oli +22, joten porukkaa tungeksi paikalla mukavasti jalkojaan ravistellen. Tein nopean pitstopin majalla ja ajelin verrytellen kotiin. Mukava 4,5h pyörätreeni joka toi mukavasti vähän varmuutta viime aikojen pummailujen jälkeen.

Ensi viikolla edessä on vähän vielä treenailua. Tiistaina olisi tarjolla lisää packraftingia lauttasaaressa. Katsotaan päädynkö sinnekin :) Loppuviikolla otetaan kuitenkin rauhallisesti että jalat on varmasti tuoreet lauantaina. Toivottavasti on hyvä sää ja la 20.8. Kirkkonummi-Inkoo –suunnalla käytävä APA osoittautuu maineensa veroiseksi! Kisasta lisää maalituuletusten jälkeen.

Helvetinjärvellä.

Reissu Helvetinjärven kansallispuistoon on pyörinyt mielessä jo vuosia, kun Ruovesi-Virrat -tien kylttiä on tullut katseltua mökille ja Löyälle mennessä pienestä saakka. Lähtöpäiväksi valikoitui ti 2.8. Lähtöhetkellä klo 9 lämpöä +16 ja aurinkoa, iltapäivällä luvassa jotain +22, eli täydelliset olosuhteet. Tarkoituksena hölkkäillä RAUHALLISTA tahtia Kankimäestä luontopolun lisäksi Haukanhietaan ja Luomajärvelle suurimmat ylämäet ja pahimmat juurakot kävellen.

Yleensä kun tarkoitus on tehdä pitkä ja rauhallinen lenkki, jostain syystä vauhti ei aina ihan pysy kurissa.. Lähtöhetkellä jalat eivät olleet ihan tuoreessa kuosissa ja oikea pakara vasta ekalla pitkällä juoksulenkillä vaivojen jälkeen, joten siksikin vauhtia ja tuntemuksia oli syytä vähän tarkkailla. Jalassa maastolenkkarit, repussa kartan ja juomapussin lisäksi uikkarit, pari geeliä, omena ja ruisleipä. Lets gou. 

Tässä kattavampi kuvareportashi reissusta: Helvetinjärvellä 2011.

Viimeistä lomapäivää viedään. Syksyllä edessä on myös uusia haasteita. Seuraava isompi koitos lienee Archipelago Adventure 20.8. APA on tähän asti jäänyt joka vuosi eri syistä väliin, joten luvassa on ainakin ensikosketus uimapatjailuun uuden parin kanssa. Toinen uusi ja odotettu juoksukoitos on luvassa syksymmällä, mutta siitä lisää vasta myöhemmin. Majoitus on kuitenkin jo varattu :)

Lomps lomalle.

Tällä kertaa sain pehmeän laskun kesälomalle, kun viimeinen työpäivä kului helteisellä Sulkavalla Sulkavan yösoudussa 8.7. Ajelimme paikalle päivällä, starttasimme urakkaan 15-henkisellä tiimillämme klo 17 ja saavuimme maaliin 5h 20min myöhemmin. Meni paremmin kuin odotimme! Ja otimme loppukirissä vielä muutaman päänahan sijoittumalla soudussa lopulta sijalle 97. Arsekin kesti paremmin kuin etukäteen pelkäsin. Kiva kokemus hienossa säässä, upeissa maisemissa ja mukavalla porukalla. Hauskaa oli!!

Tiimikuva ennen lähtöä. Vielä naurattaa.. :)

Lähdön tunnelmaa Sulkavalla.

Reissusta palattiin lauantain aikana väsyneenä ja helteen ja huonon nukkumisen jälkeen. Pakkausinto oli tasan nolla, mutta sunnuntaina klo 7 lähtevä kone Muncheniin pakotti tsemppaamaan. Edessä reilun viikon sporttiloma Itävallassa, Zell am Seen lähistöllä. Siellä tehtiin erilaisia ennätyksiä, mm. korkeus- ja pituusennätyksiä pyörälenkkien suhteen. Lisäksi todistettiin, että ihminen voi palaa auringossa myös korvan päältä (se n. puolisenttiä leveä reuna korvan päällä..).

Jälleen kerran yksi aivan mahtava reissu. Tarkka reissupäiväkirja löytyy omista varastoista, tässä kuvien muodossa tunnelmia reissusta:  Austria 2011.

Seuraavaksi edessä on epämääräistä lomailua kolmisen viikkoa Suomen maassa. Ensin pk-seudulla, ensi viikolla fyssarin jälkeen siirryn loppulomaksi kotimaisemiin Tampesterin suunnalle, samalla tietysti Sporttaillen :)

Huomenna alkaa Rokuan 24h seukkailukisa. Täytynee vähään seurailla gps-käyriä ja mahdollisia muita päivityksiä. Toivotaan että tulee tiukka kisa kaikissa sarjoissa. Wish I was there too..

Kesäkuulumisia.

Työnantajani sai syksyllä haasteen osallistua tänä kesänä Sulkavan soutuihin. Vastaamme haasteeseen tänä perjantaina ja ei kai ole kovin yllättävää että ilmoittauduin vapaaehtoiseksi mukaan joukkueeseen.

Perjantain hellekelissä luvassa on siis 60km (=5-6h) kirkkovenesoutua. Harjoituskilometrejä on takana 15, eli yksi kokeilu. Sen perusteella osaan ennustaa, että luvassa on psykedeelistä perseen puuttumista ja käsiinkin varmaan pari rakkoa. Mutta hienossa kelissä on kiva mennä omalla porukalla naatiskelemaan kesäillasta ja tunnelmasta. Samalla luvassa on pehmeä lasku lomalle, jota on luvassa seuraavat neljä viikkoa. Mahtavaa :)

Jalkarintamalla näyttää vähitellen valoisammalta. Takana on kaksi juoksulenkkiä ja jalka vaikuttaa kohtuullisen hyvältä. Tänään sain Antilta jumppaohjeita, että pääsen vielä eroon pakaralihastyö kompensoinnista ja työn tuntumaan oikeassa paikassa.

Viimeaikojen treeneihin on kuulunut juoksukokeilujen lisäksi paljon pyöräilyä: pitkiä lenkkejä krossarilla ja eilen pitkästä aikaa kunnon juurkkorunttausta ja paljon ylämäkeä myös Keskuspuiston poluilla. Homma tuntui tauosta huolimatta sujuvan kuin siivillä: turhia jalkakosketuksia tuli oikeastaan nolla ja uskaltauduin alas muutamasta paikasta joista en ikinä olisi uskonut tulevani alas. Myös ylämäki tuntui kulkevan. Oli siis mahtava lenkki ja odotukset ensi viikon Itävaltareissulta ovat korkealla. Summa summarum: life is pretty great just now :)

Onkelmaa ja odottelua osa 2

Tästä tulikin jatkokertomus, tai pikemminkin ylipitkä stoori. Takareisivaiva siis jatkuu. Olen käynyt fyssarilla, peruslääkärillä ja ultraäänessä, mutta selkoa ei ole tullut. Ehdin myös olemaan viikon särkylääke + kipugeelikuurilla, mutta lopetin sen kesken koska lääkkeet väsyttivät niin paljon, että sohvalla makaaminenkin tuntui työltä. Ja en suoraan sanoen usko, että jalan paraneminen on kahden päivän särkylääkeannoksesta kiinni.

Viikonloppuna juttelin asiasta 5 min siskoni kanssa ja vaivalle saatiin nimi: tensor fascia latae, eli yhdenlainen pakaralihas. Tähän voisin päivitellä pari sivua lääkärien ja etenkin ortopedien ammattitaidosta mutta ehkä säästän teidät valitukselta. Mutta muistakaa kuitenkin, että ortopedit eivät tiedä vaivoista mitään. Ainut asia mihin ortopedi osaa vastata on: leikataanko vai ei. Ja peruslääkärikin pystyisi selvittämään potilaan vaivan kun kuuntelisi mitä potilas sanoo.. Se siitä. Hoitona lisää venyttelyä, lepoa ja odottelua.

Kisakalenterissa olleet No Limit sekä Jukolan viesti jäivät tällä(kin) kertaa väliin. No Limittiin oltiin kyllä lähdössä, mutta Anne sai edellisenä iltana jonkinlaisen oksentelua sisältäneen lämpöhalvauksen, joten ei uskallettu lähteä riskeeraamaan. Tiedä olisinko edes pystynyt juoksemaan. Jukola puolestaan meni ohi näiden omien vaivojen takia.

Palo starttiviivalle olisi kova, mutta minkäs teet. Heinäkuun lopulla kisattava Rokua houkuttaisi edelleen, ja sen suhteen on ollutkin vähän joukkuekuvioita. Jalan kunto on kuitenkin sen verran arvoitus, että starttaus lienee epätodennäköistä. Tällä hetkellä energia keskitetään jalan kuntouttamiseen. Varmasti tiedossa on viikko Itävallassa, joten siihen tähdätään seuraavaksi. Syksymmällä seikkaillut jatkuvat, ja toiveissa olisi myös se Vaarojen maraton. Mutta ei mennä asioiden edelle.