Springin jälkeen treeni jatkui aluksi oikein hyvin. Meno oli hyvää ja motivaatio oli korkealla. Kuten aikamuodosta voi päätellä, matkalle on tullut pari mutkaa.
Viime viikonloppuna käväisin Tampesterin suunnalla tapetointitalkoissa ja talviturkin poitossa. Sunnuntain 1,5h lenkin lopussa onnistuin kompuroimaan ja telomaan pakaran/takareiden. Kuului vain napsahdus ja ehdin jo potea tuskaa menetetyn treenikesän suhteen. Vähitellen kuitenkin selvisi, että lihakset toimivat, mutta oikean jalan jossakin jänteessä tuntui kipua, aika lähellä iskiasta. Kipu ei onneksi tuntunut kuin välillä jossakin tietyssä asennossa.
Lepuuttelin alkuviikon jalkaa, mutta tilanne pysyi samana. Eilen soitin luottofyssarilleni Antille ja iltapäivältä löytyi kuin löytyikin vapaa aika. Onneksi menin, sillä lantio oli pahasti vinossa ja alaselkä jumissa. Se saatiin kuntoon ja kotiin vietäväsi pari venyttelyohjetta persposkelle. Hoitopöydällä saatiin päivitettyä myös pyöräilykuulumiset :)
Jalkavaivojen takia treenit siis hieman seisovat, vaikka saan toki liikkua kivun sallimissa rajoissa. Tänään tein mm. MTB-lenkin keskuspistossa, joka tosin päättyi tyhjän potkaisuun ja takareideän pitelyyn. Onneksi lisädamagea ei tainnut tulla. Jalkavaivojen lisäksi treenit ja motivaatiokin hieman seisoo, sillä odotan lopullista päätöstä Rokuan 24h kisan osallistumisen suhteen. Epäilen että oma osallistuminen jää haaveeksi.. Mutta katsotaan nyt loppuun asti mitä kukakin missäkin päättää. Tämän kuun aikana asian pitäisi siis selvitä. Siihen asti odottelen ja lepuutan..
torstai 26. toukokuuta 2011
lauantai 7. toukokuuta 2011
Spring Adventure 2011
Seikkailukausi pyörähti käyntiin 7. toukokuuta Karjaalla. Jalkavaivojen takia edellisestä startista oli lähes vuosi, joten edellisen illan pakkailut sujuivat innokkaan odottavissa tunnelmissa. Lauantaiaamuna kello soi 5.30. Aamupalaa napaan ja kamat kasaan. Juha tuli hakemaan pihasta 6.15. Siitä matka jatkui Turun moratille ja kohti Karjaan ruotsinkielistä ala-astetta. Olimme perillä hyvissä ajoin, joten pyörien ja muiden tavaroiden säätämiseen oli ruhtinaallisesti aikaa. Kartat ja reittikirjat saatiin kasilta, jonka jälkeen alkoi reittisuunnittelu niin että kaikki oli ajoissa valmista klo 9.30 tapahtuvaan starttiin.
1 Muistisuunnistus
Kisa alkoi muistisuunnistuksella. Kaikki seisoimme hiekkakentän keskellä, jonka jokaisessa kulmassa oli yksi kartta. Jokaisessa kartassa oli yksi rasti. Kun lähtölaukaus pamahti, säntäsimme arvalla kohti karttoja tavoitteena löytää mahdollisimman nopeasti se kulma, jossa A rasti sijaitsi. Rastipaikka mieleen ja juosten rastille. Jonot olivat kohtalaiset, joten eksymään ei päässyt. Kaikkien A-D rastien välissä piti palata takaisin leimaamaan kentällä.
Järjestäjät tekivät jäynän: kun palasimme letkassa takaisin etsimään B-rastin karttaa, kartat oli sekoitettu. B-kartta oli vaihdettu sinne missä A-kartta juuri oli. Löysimme kuitenkin oikean kulman aika nopeasti. Jolkottelimme ihan hyvää vauhtia kaikki rastit läpi, teimme vaihtoleimauksen ja otimme pyörät alle.
Järjestäjät tekivät jäynän: kun palasimme letkassa takaisin etsimään B-rastin karttaa, kartat oli sekoitettu. B-kartta oli vaihdettu sinne missä A-kartta juuri oli. Löysimme kuitenkin oikean kulman aika nopeasti. Jolkottelimme ihan hyvää vauhtia kaikki rastit läpi, teimme vaihtoleimauksen ja otimme pyörät alle.
2 Melonta
Seuraavaksi oli lyhyt, ehkä 500m siirtymä joen rantaan, missä hyppäsimme kanootteihin. Ehdimme meloa jokea ehkä 100m, kun Juha tiputti emitin jokeen. Sinne se upposi ja hukkui jonnekin joen pohjaan. Ei muuta kun uparit ja takaisin rantaan selvittämään järjestäjiltä mitä tehdään. Parin puhelun jälkeen palasimme pyörällä kisakeskukseen, mistä saimme lainaksi uuden emitin. Säätämisessä tuhraantui aikaa ehkä 20-30min, vaikea arvioida.
Saimme onneksi jatkaa siitä mihin jäätiin, joten painuimme takaisin rantaan. Lähdimme joelle varmaankin viimeisinä. Joella säätäminen jatkui. Teimme pari turhaa lisämutkaa, sillä kartta oli tietysti pyörässä eikä taskussa. Juhan ohjailu ei vienyt meitä "ihan suoraan", joten rastille päästyämme vaihdoimme niin että minä ohjasin takana. Ja lisäksi saimme viimeiseksi lähteneinä allemme kaikkein hitaimman muovisen kanootin ja painavimmat melat. Enkä ikävä kyllä edes liioittele, sillä tämä yksi vuokrakanooteista oli nimittäin oikeasti erilainen kuin muut.
Saimme onneksi jatkaa siitä mihin jäätiin, joten painuimme takaisin rantaan. Lähdimme joelle varmaankin viimeisinä. Joella säätäminen jatkui. Teimme pari turhaa lisämutkaa, sillä kartta oli tietysti pyörässä eikä taskussa. Juhan ohjailu ei vienyt meitä "ihan suoraan", joten rastille päästyämme vaihdoimme niin että minä ohjasin takana. Ja lisäksi saimme viimeiseksi lähteneinä allemme kaikkein hitaimman muovisen kanootin ja painavimmat melat. Enkä ikävä kyllä edes liioittele, sillä tämä yksi vuokrakanooteista oli nimittäin oikeasti erilainen kuin muut.
3 MTB
Joen jälkeen hyppäsimme pyörän selkään. Haimme ensin kolme rastia pyörillä. Reitillä oli myös ihan oikeaa, vaikkakin helpohkoa, maastoajoa, mikä oli ainakin minun mieleen. Monta tuntia maantienlaitaa voi olla vähän puuduttavaa ainakin kartattomalle suunnistajalle. Neljäs rasti sijaitsi laskettelurinteen päällä. Sinne piti punnertaa itsensä ensin pyörän kanssa, minkä jälkeen rinne piti juosta alas ja takaisin ylös kolme kertaa. Jalat toimivat yllättävän hyvin, vaikka toki kapuaminen tuntui lihaksissa. Rinteessä oli paljon muitakin joukkueita, ja ilmeisesti otimme siinä muiden etumatkaa kiinni. Miesten sarjassa rinne piti nousta ilmeisesti viisi kertaa. Ei käynyt kateeksi..
Urakasta selvittyämme karautimme pyörällä rinteen alas ja jatkoimme pyörärasteja. Järjestäjät olivat käyttäneet mielikuvitustaan rastien sijainnissa. Yksi rasti oli sillan sisällä, jonne piti mennä monen metrin korkeudessa harppoen puomilta toiselle. Toinen rasti sijaitsi syvällä rautatietunnelissa, jossa oli niin pimeää, että tarvittiin taskulamppua. Vielä muutama ”tavallinen rasti” ja takaisin vaihtoon.
Loput
Neljäs osuus oli perinteistä juoksusuunnistusta. Haimme 7 rastia eri puolilta metsää. Osuus oli aika perinteistä suunnistusta ja kompassikin tuli tarpeeseen. Maasto oli kuivaa ja siellä pääsi melko hyvin etenemään. Tällä osuudella ei tainnutkaan sattua mitään sen kummallisempaa. Juoksu päättyi kisakeskukselle, mistä juoksimme taas rantaan. Edessä oli toinen melontaosuus. Saimme alle nopeamman kanootin ja pysyimme tällä kertaa heti alusta alkaen suorassa. Rastinotto meni säätämiseksi, koska karautimme ensin ohi kun luulimme että rasti ei ollut meidän. Onneksi tarkistimme asian. Juha hyppäsi rantaan hakemaan rastin. Kanoottiin paluu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kanootti oli kaatua kokonaan, mutta ei onneksi sentään. Sen sijaan se hörppäsi puolelleen vettä. Jouduimme siis suorittamaan tyhjennysoperaation ennen paluumatkaa.
Melonnan jälkeen kisa jatkui ”wetrun” –osuudella. Toisen piti laskeutua sillalta köyttä pitkin jokeen leimaamaan. Delegoin sen taas Juhalle, joka polttikin kämmenensä tehtävässä aika pahasti. Osuuteen sisältyi sen lisäksi kaksi muuta rastia, joille lyhin reitti oli uida joen yli. Valitsimme kuitenkin hitaamman mutta kuivemman ratkaisun eli kiertoreitin. Kuulin kisan jälkeen että kylmä vesi oli saanut ainakin joidenkin jalat kramppaamaan pahasti, joten en tiedä oliko kiertoratkaisu lopulta nopeampi vai hitaampi.
Wetrun -osuuden jälkeen tehtävänä oli kantaa kanootti ja melat sen 500m takaisin vaihtopaikalle. Se meni vähän äheltämiseksi. Raahauksen ja vaihtoleimauksen jälkeen saimme järjestäjiltä uudet kartat viimeiselle osuudelle, joka oli cityrun, eli kaupunkisuunnistus. Rastit risteilivät pääosin kartan laidasta toiseen ympäri kaupunkikortteleita. Numeroliivein varustellut, enemmän tai vähemmän vettävuotavat kilpakaksikot taisivat herättää paikallisten keskuudessa hieman ihmetystä. Ainakin yhdellä terassilla nielaistiin oluet väärään kurkkuun..
Vilkuilimme kelloa ja päädyimme jättämään kaksi rastia väliin, jotta emme menettäisi pisteitä aikarajan ylittämisen takia. Maalissa kuitenkin selvisi, että kisan maksimiaika ei lopulta ollutkaan 6h vaan 6,5h. Olisimme siis vaarmaan ehtineet hakea vielä ne kaksi rastia, mutta päätimme kuitenkin jättää ne väliin. Päätöksentekovaiheessa aikaa oli jäljellä enää n. 10 minuuttia, eilä siinä mitään kärkisuoritusta oltu muutenkaan tekemässä, joten samapa tuo.
Wetrun -osuuden jälkeen tehtävänä oli kantaa kanootti ja melat sen 500m takaisin vaihtopaikalle. Se meni vähän äheltämiseksi. Raahauksen ja vaihtoleimauksen jälkeen saimme järjestäjiltä uudet kartat viimeiselle osuudelle, joka oli cityrun, eli kaupunkisuunnistus. Rastit risteilivät pääosin kartan laidasta toiseen ympäri kaupunkikortteleita. Numeroliivein varustellut, enemmän tai vähemmän vettävuotavat kilpakaksikot taisivat herättää paikallisten keskuudessa hieman ihmetystä. Ainakin yhdellä terassilla nielaistiin oluet väärään kurkkuun..
Vilkuilimme kelloa ja päädyimme jättämään kaksi rastia väliin, jotta emme menettäisi pisteitä aikarajan ylittämisen takia. Maalissa kuitenkin selvisi, että kisan maksimiaika ei lopulta ollutkaan 6h vaan 6,5h. Olisimme siis vaarmaan ehtineet hakea vielä ne kaksi rastia, mutta päätimme kuitenkin jättää ne väliin. Päätöksentekovaiheessa aikaa oli jäljellä enää n. 10 minuuttia, eilä siinä mitään kärkisuoritusta oltu muutenkaan tekemässä, joten samapa tuo.
Kokonaisuutena kisa oli tosi kiva (tietysti laskettelurinnettä lukuun ottamatta :). Rata oli vaihteleva, aika rankka ja painottui tällä kertaa enemmän juoksuun. Kiva että ”tavallisissakin" rasteissa oli käytetty mielikuvitusta ja sijoiteltu niitä vähän erilaisiin paikkoihin. Sää oli mitä parhain: kuiva, aurinkoinen ja lämmin. Yleensä seikkailusäähän kuuluu lumi, räntä, vesi ja rakeet. Nyt ei saatu mitään niistä ja jopa lenkkarit säilyivät kuivina. Kisatuloksia ei ole vielä julkistettu, joten saa nähdä mille sijalle tällä säätämisen määrällä pääsee..
Tulostiedottaminen on ainut asia mistä järjestäjät saavat miinusta. Varmasti väliaika- ja pistelaskelmat ottavat aikansa, mutta toivottavasti jatkossa alustavat tulokset saataisiin nettiin jo kisailtana tai viimeistään seuraavana päivänä, edes kärkikolmikkojen osalta. Me kun ei ehditty jäädä seuraamaan edes palkintojen jakoa.
Tulostiedottaminen on ainut asia mistä järjestäjät saavat miinusta. Varmasti väliaika- ja pistelaskelmat ottavat aikansa, mutta toivottavasti jatkossa alustavat tulokset saataisiin nettiin jo kisailtana tai viimeistään seuraavana päivänä, edes kärkikolmikkojen osalta. Me kun ei ehditty jäädä seuraamaan edes palkintojen jakoa.
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Rastikausi käyntiin
Avasin kuntorastikauden virallisesti tiistaina 19.4. Leppävaarassa, minne pyöräilin suoraan töistä. Jalkavaivojen takia edellisestä karttajuoksentelusta oli.. noh, melkein 10 kuukautta. Valitsin 5,3km radan.ja lähdin matkaan melko pienin odotuksin. Mutta yllättävän hyvin liput alkoivat löytyä. Monin paikoin maassa oli vielä lunta, ja koskaan ei voinut tietää löytyisikö reitinvalintapolku lumen alta vai ei. Laaksoissa oli kunnon lumikasoja ja toisaalta suoalueilla sai juosta rauhassa, kun ne olivat ennemmin kohmeessa ja kovia kuin vetisiä ja upottavia.
Vain yhdellä rastilla tein pahan pummin. En tiedä mitä oikein ajattelin ja pian löysin itseni laajan peltoalueen väärältä puolelta. Whaat..? Noh, aivot kainaloon ja homma jatkuu. Muilta osin olin ihan kohtuullisen tyytyväinen "paluuseeni".
Rastikausi sai jatkoa pääsiäisenä. Ostin kiirastorstaina maanantaisen Iltarastikartan Suunnistajan kaupasta. Pääsiäislauantaina otin maasturin alle ja pyöräilin Paloheinään. Ajattelin tehdä pitkän lenkin ja mukana kulki sekä juomaa että energiaa. Sellaiset 3 tuntia tuli juoksenneltua rastilta toiselle kunnes ajattelin että eiköhän se ollut tässä. Palasin takaisin pyörälle ja kuinkas ollakkaan, takakumi oli tyhjä. Etukumin olinkin juuri vaihtanut pari päivää sitten. Ja tietenkään ei tullut pumppua mukaan.
Harkitsin hetken jätänkö pyörän telineeseen ja palaan seuraavana päivänä uuden sisäkumin kanssa, vai juoksenko pyörän kanssa kotiin vielä sellaiset 7-8km. Kumpikaan vaihtoehto ei oikein sytyttänyt, mutta järkeilin hetken ja päädyin hölköttelyyn. Vähemmän säätöä ja pyörä olisi ainakin turvassa. Matkalla ystävällinen mies tarjosi pumppausapua, mutta ilma ei pysynyt sisällä ollenkaan, joten matka jatkui jolkotellen. Yllättävän nopeasti matka taittui, vaikka lopussa asfaltti ja kuljettu matka alkoivatkin vähän jäykistää askelta. Harjoituksen kestoksi tuli lopulta n. 4,5 tuntia.
Sunnuntaina oli sali/pyöräilypäivä ja pääsiäismaanantaina oli tarkoitus pitää välipäivä. Mutta parini Spring Adventureen ehdotti Illtarasteja Luukissa. Sää oli mitä parhain ja kyytikin järjestyi kotiovelta, joten tottakai lähdin. Emme olleet vielä nähneet aiemmin, joten olisi ihan hyvä nähdä ennen kisaa ja muutenkin vähän sovittaa vauhteja yhteen.
Ihan hyvin tultiin juttuun ja päädyttiinkin lopulta suunnistamaan yhdessä vitosen rata. Olin ensimmäistä kertaa Luukissa rasteilla. Tosi kivaa juostavaa maastoa, ei liikaa polkuja ja kuitenkin tunnistettavia maamerkkejä jotka auttoivat suunnistamisessa. Välillä meinasi vähän hapottaa, koska jalat ei tosiaan olleet ihan tuoreimmasta päästä. Yhdellä rastilla pummasimme pahasti (16) kun ajauduimme liian etelään. GPS-käyrän mukaan teimmekin melkoisen siksakin, mutta muuten liput löytyivät hyvää tahtia. Etenimme kovempaa kuin yleensä yksin tulee mentyä, ja loppumatkasta edellisten päivien treenit alkoivatkin vähän painaa ylämäissä. Aikaa meni noin 1h 5min. Tunti olisi alittunut reilusti, mutta pummi on pummi joten mitäpä sitä jossittelemaan :)
Spring Adventure avaa siis seikkailukauden parin viikon päästä Karjaalla. Ennen sitä on vielä muutamat rastit ja ehkä pyöräsuunnistustakin voisi kokeilla. Ainakin pyörä täytyy säätää kuntoon ja hakea parempaa tuntumaa maastoajoon. Mutta huomenna pidän oikeasti sen vapaapäivän.
Vain yhdellä rastilla tein pahan pummin. En tiedä mitä oikein ajattelin ja pian löysin itseni laajan peltoalueen väärältä puolelta. Whaat..? Noh, aivot kainaloon ja homma jatkuu. Muilta osin olin ihan kohtuullisen tyytyväinen "paluuseeni".
Rastikausi sai jatkoa pääsiäisenä. Ostin kiirastorstaina maanantaisen Iltarastikartan Suunnistajan kaupasta. Pääsiäislauantaina otin maasturin alle ja pyöräilin Paloheinään. Ajattelin tehdä pitkän lenkin ja mukana kulki sekä juomaa että energiaa. Sellaiset 3 tuntia tuli juoksenneltua rastilta toiselle kunnes ajattelin että eiköhän se ollut tässä. Palasin takaisin pyörälle ja kuinkas ollakkaan, takakumi oli tyhjä. Etukumin olinkin juuri vaihtanut pari päivää sitten. Ja tietenkään ei tullut pumppua mukaan.
Harkitsin hetken jätänkö pyörän telineeseen ja palaan seuraavana päivänä uuden sisäkumin kanssa, vai juoksenko pyörän kanssa kotiin vielä sellaiset 7-8km. Kumpikaan vaihtoehto ei oikein sytyttänyt, mutta järkeilin hetken ja päädyin hölköttelyyn. Vähemmän säätöä ja pyörä olisi ainakin turvassa. Matkalla ystävällinen mies tarjosi pumppausapua, mutta ilma ei pysynyt sisällä ollenkaan, joten matka jatkui jolkotellen. Yllättävän nopeasti matka taittui, vaikka lopussa asfaltti ja kuljettu matka alkoivatkin vähän jäykistää askelta. Harjoituksen kestoksi tuli lopulta n. 4,5 tuntia.
Sunnuntaina oli sali/pyöräilypäivä ja pääsiäismaanantaina oli tarkoitus pitää välipäivä. Mutta parini Spring Adventureen ehdotti Illtarasteja Luukissa. Sää oli mitä parhain ja kyytikin järjestyi kotiovelta, joten tottakai lähdin. Emme olleet vielä nähneet aiemmin, joten olisi ihan hyvä nähdä ennen kisaa ja muutenkin vähän sovittaa vauhteja yhteen.
Ihan hyvin tultiin juttuun ja päädyttiinkin lopulta suunnistamaan yhdessä vitosen rata. Olin ensimmäistä kertaa Luukissa rasteilla. Tosi kivaa juostavaa maastoa, ei liikaa polkuja ja kuitenkin tunnistettavia maamerkkejä jotka auttoivat suunnistamisessa. Välillä meinasi vähän hapottaa, koska jalat ei tosiaan olleet ihan tuoreimmasta päästä. Yhdellä rastilla pummasimme pahasti (16) kun ajauduimme liian etelään. GPS-käyrän mukaan teimmekin melkoisen siksakin, mutta muuten liput löytyivät hyvää tahtia. Etenimme kovempaa kuin yleensä yksin tulee mentyä, ja loppumatkasta edellisten päivien treenit alkoivatkin vähän painaa ylämäissä. Aikaa meni noin 1h 5min. Tunti olisi alittunut reilusti, mutta pummi on pummi joten mitäpä sitä jossittelemaan :)
Spring Adventure avaa siis seikkailukauden parin viikon päästä Karjaalla. Ennen sitä on vielä muutamat rastit ja ehkä pyöräsuunnistustakin voisi kokeilla. Ainakin pyörä täytyy säätää kuntoon ja hakea parempaa tuntumaa maastoajoon. Mutta huomenna pidän oikeasti sen vapaapäivän.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Hiihtokausi sai arvoisensa päätöksen
Perinteinen keväinen "korkeanpaikanleiri" eli hiihtoviikko Levillä tehtiin myös tänä vuonna. Ajankohdaksi valikoitui viikko 15 eli noin huhtikuun puoliväli. Leviviikko päätti huikean hiihtokauden 2010-2011 joka oli paras ja pisin koskaan. Ekat hiihtolenkit tein jo marraskuun puolivälissä. Jos ilmastonmuutos tarkoittaa tällaisia talvia, niin ehkei se ole pelkästään huono asia? :)
Koko viikko vietettiin suksien päällä, keskimäärin 6-8 tuntia päivässä. Pisin lenkki oli 75km ja lyhin aloituspäivän saunalenkki 25km. Pääasiassa tyyli oli vapaa, yhtä pertsapäivää lukuunottamatta. Viikossa kertyi myös ennätysmäärä kilometrejä, 365. Se tarkoittaa keskimäärin n. 52 km päivässä. Säät suosivat koko viikon: yöpakkasia riitti ja päivällä sai hiihdellä 5-10 asteen lämmössä auringon alla.
Viikko oli hyvä pk-rykäys keskelle kevättä ja antaa taas lisäpotkua kesälajien pariin. Kunto näyttäisi olevan ihan kohtuullisessa jamassa, ja 7 päivän rupeamasta huolimatta vieläkin olisi jaksanut painaa. Olosuhteet tosin alkoivat muuttua huonommiksi loppuviikosta, kun iltapäivällä märkä lumi jarrutti merkittävästi jokaista potkua. Välillä meno muistuttikin enemmän suossa tarpomista kuin luisteluhiihtoa. Levin latujen lisäksi hiihdettiin pitkästä aikaa myös Ylläkseltä Leville. Liukas keli toi perille yllättävänkin nopeasti.
Hiihtokausi päättyi siis pe 15.4. lukemiin 2 265km. Viimekauden päätöslukemat olivat 1405, joten tyytyväinen täytyy olla, vaikka 2 400 olis ollu kiva luku ja pyöreä lisäys :) Nyt sukset on ripustettu naulaan kesän ajaksi. Tervetuloa siis pyöräily, juoksu, suunnistus ja melontakausi! Toivottavasti parit seikkailukisat sisältyvät myös kesäkauden ohjelmaan.
Kevään ja kesän kilpailukalenteri on vasta muotoutumassa. Mielessä pyörii erityisesti 24h seikkailukisa Rokua Geopark Challenge heinäkuussa. Lisäksi harkinnassa on juoksu- ja pyöräilytapahtumia ja tietysti myös Salpa-Jukola Haminassa. Vaarojen Maraton tai Mammuttimarssi päättäisivät kauden mukavasti, jos vaan juoksu lähtee sujumaan ilman viime kesän kaltaisia jalkaongelmia. Toki voisin olla yllytettävissä myös muihin koitoksiin, kuten elokuiseen Retki-Rogainingiin. Mutta, nyt on pari päivää palauteltu hiihtojalkoja. Nyt alkaa kevät!
Koko viikko vietettiin suksien päällä, keskimäärin 6-8 tuntia päivässä. Pisin lenkki oli 75km ja lyhin aloituspäivän saunalenkki 25km. Pääasiassa tyyli oli vapaa, yhtä pertsapäivää lukuunottamatta. Viikossa kertyi myös ennätysmäärä kilometrejä, 365. Se tarkoittaa keskimäärin n. 52 km päivässä. Säät suosivat koko viikon: yöpakkasia riitti ja päivällä sai hiihdellä 5-10 asteen lämmössä auringon alla.
Viikko oli hyvä pk-rykäys keskelle kevättä ja antaa taas lisäpotkua kesälajien pariin. Kunto näyttäisi olevan ihan kohtuullisessa jamassa, ja 7 päivän rupeamasta huolimatta vieläkin olisi jaksanut painaa. Olosuhteet tosin alkoivat muuttua huonommiksi loppuviikosta, kun iltapäivällä märkä lumi jarrutti merkittävästi jokaista potkua. Välillä meno muistuttikin enemmän suossa tarpomista kuin luisteluhiihtoa. Levin latujen lisäksi hiihdettiin pitkästä aikaa myös Ylläkseltä Leville. Liukas keli toi perille yllättävänkin nopeasti.
Hiihtokausi päättyi siis pe 15.4. lukemiin 2 265km. Viimekauden päätöslukemat olivat 1405, joten tyytyväinen täytyy olla, vaikka 2 400 olis ollu kiva luku ja pyöreä lisäys :) Nyt sukset on ripustettu naulaan kesän ajaksi. Tervetuloa siis pyöräily, juoksu, suunnistus ja melontakausi! Toivottavasti parit seikkailukisat sisältyvät myös kesäkauden ohjelmaan.
Kevään ja kesän kilpailukalenteri on vasta muotoutumassa. Mielessä pyörii erityisesti 24h seikkailukisa Rokua Geopark Challenge heinäkuussa. Lisäksi harkinnassa on juoksu- ja pyöräilytapahtumia ja tietysti myös Salpa-Jukola Haminassa. Vaarojen Maraton tai Mammuttimarssi päättäisivät kauden mukavasti, jos vaan juoksu lähtee sujumaan ilman viime kesän kaltaisia jalkaongelmia. Toki voisin olla yllytettävissä myös muihin koitoksiin, kuten elokuiseen Retki-Rogainingiin. Mutta, nyt on pari päivää palauteltu hiihtojalkoja. Nyt alkaa kevät!
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Jalat alle.
Päätin eilisen nihkeän hiihtolenkin jälkeen asennoitua unohtamaan suksimiset ja virittäytyä kesälajien tunnelmaan. Aamulla näkökenttään oli kuitenkin ilmestynyt muutakin kuin unihiekkaa: maassa oli taas melkein 10 senttiä uutta lunta. Työmatkapyöräilyn startti saa siis siirtyä. Sen sijaan otin piiiiitkästä aikaa tavarat mukaan työmatkajuoksentelua varten. Lähdin töiden jälkeen jolkottelemaan tuttua reittiä, tällä kertaa töistä kotiin päin. Edellisestä työmatkalenkistä on varmaan pari vuotta.
Tunnin juoksentelu päättyi salille spinning -tuntiin. Perus parin tunnin yhdistelmätreeni. Oli mahtavaa juosta ja pyöräillä taas talvikauden jälkeen! Into kasvaa ja hyvä niin. Kalenterissa on nimittäin jos jonkinlaista haastetta kevään ja kesän varalle. Saapi nähdä mitkä niistä pääsen toteuttamaan :)
Tämä kirjoitus virisi oikeastaan tämänpäiväisestä juoksusta. En muista vuosiin juosseeni lyhyttä saati pitempää lenkkiä ilman, että ensin kiristää selkää, sitten vasen pakara alkaa jumittaa ja kohta on jäpissä koko nainen. Niin ja viime kesän 12h rogaining -kisojen jälkeen ei kovinkaan montaa juoksukilometriä ole edes kertynyt jalkavaivojen takia.
Tänään ei vihlonut, ei kiristänyt. Ihan uskomatonta. En tiennyt että juostessa ja etenkin sen jälkeen voi tuntua näin.. Normalilta. Ja kivuttomalta. Eikä juoksulenkkien väliin tarvitsekaan vähintään 2-3pv taukoa jumituksen laantumiseen? Ja voisiko tämä olla normaali olotila tästä eteenpäin.
Tunnin juoksentelu päättyi salille spinning -tuntiin. Perus parin tunnin yhdistelmätreeni. Oli mahtavaa juosta ja pyöräillä taas talvikauden jälkeen! Into kasvaa ja hyvä niin. Kalenterissa on nimittäin jos jonkinlaista haastetta kevään ja kesän varalle. Saapi nähdä mitkä niistä pääsen toteuttamaan :)
Tämä kirjoitus virisi oikeastaan tämänpäiväisestä juoksusta. En muista vuosiin juosseeni lyhyttä saati pitempää lenkkiä ilman, että ensin kiristää selkää, sitten vasen pakara alkaa jumittaa ja kohta on jäpissä koko nainen. Niin ja viime kesän 12h rogaining -kisojen jälkeen ei kovinkaan montaa juoksukilometriä ole edes kertynyt jalkavaivojen takia.
Tänään ei vihlonut, ei kiristänyt. Ihan uskomatonta. En tiennyt että juostessa ja etenkin sen jälkeen voi tuntua näin.. Normalilta. Ja kivuttomalta. Eikä juoksulenkkien väliin tarvitsekaan vähintään 2-3pv taukoa jumituksen laantumiseen? Ja voisiko tämä olla normaali olotila tästä eteenpäin.
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Kevätarpajaaset.
Näillä näkymin tämän kauden viimeinen virallinen laturetki hiihdettiin minun osaltani la 19.3. Matkaksi valikoitui 58km Arpaisten hiihto Etelä-Pohjanmaalla (Soini-Ähtäri). Hiihto järjestettiin taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Itse hiihdin ensimmäisen Arpaisten hiihdon muutamia vuosia sitten 40km sarjassa. Nyt vuorossa oli siis ensimmäistä kertaa kokopitkä siirtymä Soinin yhteistalolta Ahtäriin hotelli Mesikämmenen etuovelle.
Perjantaina oli upea aurinkoinen ja lämmin sää. Sunnuntaina oli vielä kauniimpaa, mutta lauantain hiihtopäiväksi valikoitui tietysti kuukauden ainoa pyrypäivä. Aamulla oli vielä muutama aste pakkasta, kun hurautimme autolla setäni mökiltä starttipaikalle. Paikalla oli jo jonkin verran porukkaa ja osa oli jo lähtenyt. Enemmistö oli 40+ miehiä. Varustekassit pinoon, sukset jalkaan ja menoksi.
Uudesta lumesta johtuen uudet Zeroni eivät luistaneet kovinkaan liukkasti. Kanssahiihtäjäni voidekalusto toimi oikein hyvin, joten ensimmäiset 18km joutui hiihtämään vähän rentoa vauhtia kovempaa. Olin kuitenkin luottavainen: alkumatkan vauhti viittasi seuralaisen simahtavan viimeistään 15-10km ennen maalia. Taktikoin siis spurttaavani ohi vasta lopussa ;)
Löytömäen (Pohjanmaan toiseksi korkein mäki) päälle joutui uran kapeudesta johtuen vähän äheltämään, mutta muuten ensimmäiset 18km sujuivat ihan mukavasti. Lunta tuprutti koko matkan ja moottorikelkka ohitti meidät n. 10km jälkeen ja ja tuli vastaan Löytömäen nousun kriittisimmässä vaiheessa. Latu oli pääosin moottorikelkkauran levyistä yksiuraista latua joka kumpuili maastossa mukavan vaihtelevasti.
Löytömäessä oli ensimmäinen huolto. Kävimme sisällä juomassa pari mukia mehua, putsasimme suksenpohjat ja jatkoimme matkaa. Seuraava väli oli 9km Arpaisten kämpälle. Väli sujui ihan mukavasti suksien jarrutellessa hieman, mutta kuitenkin ilman suurempia onkelmia. Majalle laskettiin jyrkähköä mäkeä ja pihassa sai olla tarkkana ettei laskenut muiden päälle. Kämpällä virisi spontaani kalustokeskustelu: Zeroni huomattiin heti ja vastailinkin yleisölle suksien toimivuudesta pitkät pätkät.
Seuraavaat 13km olivat retken pisimmät. Lämpötila alkoi nousta plussalle, pyry jatkui ja suksenpohjat täyttyivät lumikinoksista. Saarinen ja lopulta Niemisveden koulu tulivat eteen juuri oikealla hetkellä. Koululla kävimme sisällä hotkaisemassa meetvurstileipää ja kuumaa mehua.
Seuraava 9km väli oli ehkä paras :) Hiihdin edellä. Ohitimme pari miestä, joista toinen jättäytyi minun taakseni ajatuksella peesailla kantapäillä ja huilata selän takana tuulen suojassa. Alkumatkasta mies yritti viritellä juttuakin, mutta jäi aika pian vauhdista ;) Hiihdin melko hyvää vauhtia 9km seuraavalle mehupaikalle. Peesaaja jäi matkalla ehkä puolikilometriä ja ohitin pari muutakin "trikoomiestä" matkalla. Jostakin syystä peesailija ei enää tullut juttusille vaan heitti mehut nopeasti naamariin ja jatkoi pikaisesti matkaa. Itse jäin vielä odottelemaan kanssahiihtäjääni, joka jäi kelkaasta hienoisen hiipumisen (kuten arvasin :) ja suksiongelmien takia. Hoidimme nesteytyksen kuntoon ja jatkoimme vielä viimeiset ja hitaimmat 5km maaliin. Tämä pätkä oli todella takkuista. Voimia oli kyllä hyvin jäljellä ja olisin jaksanut vielä jatkaakin, mutta pohjiin tarttuvat pakkelit kaksinkertaistuivat. Pahin oli viimeinen kilometri. Ähtärin päässä latua ei oltu ajettu aamuyön jälkeen, joten reitillä oli irtolunta sellaiset 15-20cm. Olimme maalissa vähän ennen kolmea iltapäivällä. Reittiin kului siis sellainen vähän reilut 6 tuntia.
Laturetken lopuksi saunoimme Ähtärin Mesikämmenen kylpylässä, jonka vastaanottovirkailija näpräsi hetken hermostuneena kaapinavaimia ja kysyi lopulta: tyttö vai poika? :D Ehdin jo pohtia kumpaan oikeastaan haluaisin, mutta tyydyin sanomaan tyttö kiitos, ja kiskoin pipoa päästä vähän hämmentyneenä. Olisi pitänyt pyytää arvaamaan, olisin nimittäin halunnut tietää mitä nainen olisi vastannut :)
Saunoimme, nautimme "maaliintulojuomat" samalla kun odottelimme paluukuljetusta Soiniin. Illalla maiistui sekä ruoka että uni. Harmi että Pirkan hiihdon 90km jäi väliin Levireissun takia. Ehkä ensi vuonna sitten, sekä Pirkka että RR, jos kelit sallivat. Tänä keväänä jäljellä on enää omatoimista keväthiihtelyä pk-seudulla sekä viikon loppurutistus "korkeanpaikan leirillä" Levillä huhtikuun puolivälissä. Kevään viimeiset kilometrit taidetaan hiihtää siellä.
Perjantaina oli upea aurinkoinen ja lämmin sää. Sunnuntaina oli vielä kauniimpaa, mutta lauantain hiihtopäiväksi valikoitui tietysti kuukauden ainoa pyrypäivä. Aamulla oli vielä muutama aste pakkasta, kun hurautimme autolla setäni mökiltä starttipaikalle. Paikalla oli jo jonkin verran porukkaa ja osa oli jo lähtenyt. Enemmistö oli 40+ miehiä. Varustekassit pinoon, sukset jalkaan ja menoksi.
Uudesta lumesta johtuen uudet Zeroni eivät luistaneet kovinkaan liukkasti. Kanssahiihtäjäni voidekalusto toimi oikein hyvin, joten ensimmäiset 18km joutui hiihtämään vähän rentoa vauhtia kovempaa. Olin kuitenkin luottavainen: alkumatkan vauhti viittasi seuralaisen simahtavan viimeistään 15-10km ennen maalia. Taktikoin siis spurttaavani ohi vasta lopussa ;)
Löytömäen (Pohjanmaan toiseksi korkein mäki) päälle joutui uran kapeudesta johtuen vähän äheltämään, mutta muuten ensimmäiset 18km sujuivat ihan mukavasti. Lunta tuprutti koko matkan ja moottorikelkka ohitti meidät n. 10km jälkeen ja ja tuli vastaan Löytömäen nousun kriittisimmässä vaiheessa. Latu oli pääosin moottorikelkkauran levyistä yksiuraista latua joka kumpuili maastossa mukavan vaihtelevasti.
Löytömäessä oli ensimmäinen huolto. Kävimme sisällä juomassa pari mukia mehua, putsasimme suksenpohjat ja jatkoimme matkaa. Seuraava väli oli 9km Arpaisten kämpälle. Väli sujui ihan mukavasti suksien jarrutellessa hieman, mutta kuitenkin ilman suurempia onkelmia. Majalle laskettiin jyrkähköä mäkeä ja pihassa sai olla tarkkana ettei laskenut muiden päälle. Kämpällä virisi spontaani kalustokeskustelu: Zeroni huomattiin heti ja vastailinkin yleisölle suksien toimivuudesta pitkät pätkät.
Seuraavaat 13km olivat retken pisimmät. Lämpötila alkoi nousta plussalle, pyry jatkui ja suksenpohjat täyttyivät lumikinoksista. Saarinen ja lopulta Niemisveden koulu tulivat eteen juuri oikealla hetkellä. Koululla kävimme sisällä hotkaisemassa meetvurstileipää ja kuumaa mehua.
Seuraava 9km väli oli ehkä paras :) Hiihdin edellä. Ohitimme pari miestä, joista toinen jättäytyi minun taakseni ajatuksella peesailla kantapäillä ja huilata selän takana tuulen suojassa. Alkumatkasta mies yritti viritellä juttuakin, mutta jäi aika pian vauhdista ;) Hiihdin melko hyvää vauhtia 9km seuraavalle mehupaikalle. Peesaaja jäi matkalla ehkä puolikilometriä ja ohitin pari muutakin "trikoomiestä" matkalla. Jostakin syystä peesailija ei enää tullut juttusille vaan heitti mehut nopeasti naamariin ja jatkoi pikaisesti matkaa. Itse jäin vielä odottelemaan kanssahiihtäjääni, joka jäi kelkaasta hienoisen hiipumisen (kuten arvasin :) ja suksiongelmien takia. Hoidimme nesteytyksen kuntoon ja jatkoimme vielä viimeiset ja hitaimmat 5km maaliin. Tämä pätkä oli todella takkuista. Voimia oli kyllä hyvin jäljellä ja olisin jaksanut vielä jatkaakin, mutta pohjiin tarttuvat pakkelit kaksinkertaistuivat. Pahin oli viimeinen kilometri. Ähtärin päässä latua ei oltu ajettu aamuyön jälkeen, joten reitillä oli irtolunta sellaiset 15-20cm. Olimme maalissa vähän ennen kolmea iltapäivällä. Reittiin kului siis sellainen vähän reilut 6 tuntia.
Laturetken lopuksi saunoimme Ähtärin Mesikämmenen kylpylässä, jonka vastaanottovirkailija näpräsi hetken hermostuneena kaapinavaimia ja kysyi lopulta: tyttö vai poika? :D Ehdin jo pohtia kumpaan oikeastaan haluaisin, mutta tyydyin sanomaan tyttö kiitos, ja kiskoin pipoa päästä vähän hämmentyneenä. Olisi pitänyt pyytää arvaamaan, olisin nimittäin halunnut tietää mitä nainen olisi vastannut :)
Saunoimme, nautimme "maaliintulojuomat" samalla kun odottelimme paluukuljetusta Soiniin. Illalla maiistui sekä ruoka että uni. Harmi että Pirkan hiihdon 90km jäi väliin Levireissun takia. Ehkä ensi vuonna sitten, sekä Pirkka että RR, jos kelit sallivat. Tänä keväänä jäljellä on enää omatoimista keväthiihtelyä pk-seudulla sekä viikon loppurutistus "korkeanpaikan leirillä" Levillä huhtikuun puolivälissä. Kevään viimeiset kilometrit taidetaan hiihtää siellä.
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Liikkeellä olen olemassa.
Mitä pitempään sen parempi. Talvella mieluiten suksilla. Tosin parhaat endorfiinihumalat saa syksyn ekasta juoksulenkistä pakkassäässä. Kevään tullen innostun taas maastojuoksusta ja suunnistuksesta, pyöräilystä maastossa ja kadulla, melonnasta, patikoinnista, rullaluistelusta.. Ja erityisesti pitkistä yhdistelmälenkeistä ja seikkailukisoista. Syksyn rospuuttokeleillä haaveilen taas pitkästä ja lumisesta talvesta ja Levin hiihtoreissuista, joilla hiihdetään 5-7 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa ja illalla saunotaan, syödään ja simahdetaan sohvalle ilta kahdeksalta.
Pidän myös toisenlaisesta liikkeestä. Mieluiten uusilla urilla ja upeissa maisemissa. Upeita kokemuksia on jo mm. Norjasta, Alpeilta, Gardajärveltä, Mexikosta, Kuubasta ja Malesian sademetsistä. Ja seuraava reissu on aina suunnitteilla.
Tämä riittäköön esittelyksi. Jatkossa luvassa on arkista tarinaa liikkeestä kotiseudulla ja kauempana.
Pidän myös toisenlaisesta liikkeestä. Mieluiten uusilla urilla ja upeissa maisemissa. Upeita kokemuksia on jo mm. Norjasta, Alpeilta, Gardajärveltä, Mexikosta, Kuubasta ja Malesian sademetsistä. Ja seuraava reissu on aina suunnitteilla.
Tämä riittäköön esittelyksi. Jatkossa luvassa on arkista tarinaa liikkeestä kotiseudulla ja kauempana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)