Jämi42 järjestettiin historiansa ensimmäisen kerran
lauantaina 18.2. Ajeltiin aamulla Kangasalta Jämikeskukselle. Aikaa oli
mukavasti kun kisa alkoi vasta klo 11. Suuria tavoitteita ei ennen kisaa ollut.
Etukäteen osallistujaluettelo näytti aika kovalta, joten ”olis kiva jos ei olis
ihan viimeinen”. Muuten tavoitteena oli pystyä hiihtämään hyvällä tekniikalla,
rennosti kovaa ja pystyä kiristämään loppua kohti. Edellinen viikko oli mennyt
kevennetyllä treenillä mutta vähän tukkoisin jaloin, joten päivän vireys oli kysymysmerkki. Myös reitti oli täysin tuntematon, ja kiharalta näyttänyt korkeuskäyrä
ei oikein sanonut mitään. Sen verran päättelin, että ensimmäinen puolisko olisi
tasaisempi kuin toinen.
Jeejee, kohta mennään :)
Paikalla oli varsin professionaalin oloista porukkaa.
Jokaisella oli voitelutelineet takakontin edessä ja luistoja ja pitoja
hinkattiin insinöörin tarkkuudella. Myös testilatu oli kovassa käytössä. Olin
valinnut ”kalustostani” ne pertsasukset. Tai okei, ne voideltavat pertsasukset.
Kokeilin pito/luistotilanteen etukäteen, lähinnä todetakseni että näillä
mennään. Olosuhteet olivat aika hyvät. Vain muutama aste pakkasta, ei
lumisadetta, mutta tuuli oli aika kova, etenkin kisakeskuksessa. Piposta sai
pidellä tosissaan kiinni. Edellisellä viikolla oli tullut aika paljon lunta,
joten uusi pakkaslumi teki ladut paikoin aika pehmeiksi.
Valmiina starttiin.
Lähtöpaikalla oli vähän suojaisempaa. Reilu 350 suksijaa
järjestäytyi lähtöviivalle ja säntäsi matkaan tasan klo 11. Tein startissa
klassisen virheen. Ajauduin aloittamaan liian takaa, joten ensimmäiset
kilometrit, tai oikeastaan koko ensimmäinen kymppi, meni jonossa, joka oli niin
tiivis että ohittaminen oli aika hankalaa. Myös suksitilanne kävi selväksi jo
alussa: tasaisella ja ylämäessä ne toimivat ihan ok, mutta alamäissä jäin letkasta,
vaikka työnsin tasatyöntöä kaikki laskut. Uusi lumi tuppasi jäätämään
pitoalueelle. Siksikin ohittelu oli vähän hankalaa.
Jonot tasoittuivat ja hajosivat ensimmäisen kympin aikana ja
puolivälin huoltopisteeseen tulin vain parin tyypin kanssa. Muut tosin
kaarsivatkin yllättäen puolikkaan maaliin, joten mulla meinasi mennä basmat
sekaisin, kun jatkajien reittiä ei olut merkitty mitenkään. Kuulutuksista
kuulin, että jos olisin kaartanut maaliin, olisin tullut naisten kuntosarjassa
toiseksi :)
Toinenkin puolikas jatkui pääosin kevyesti kumpuillen. Sen
lisäksi reitille mahtui kolme vähän jyrkempää nousua, joista vain yksi vaati
haarakäyntiä. Mulle olisi sopinut enemmänkin mäkiä, koska niiden kohdalla tein
eniten ohituksia. Sain pidettyä yllä ihan hyvää vauhtia kaluston luistoon suhteutettuna,
ja kiristettyä vauhtia loppua kohti. Kaikkea en saanut irti,
mutta maaliviiva ylittyi ajassa n. 3h 15min. Luulin olleeni viimeinen
nainen reitillä, kun loppupuoliskolla kanssahiihtäjät oli kaikki miehiä. Mutta
ei sentään, sija taisi olla n. 23. Hyvä kova treeni ja kiva tapahtuma. Jalat selvisi yllättävän vähällä, joten sunnuntaina heitettiin vielä onnistunut lenkki Kangasalan mäkisessä harjumaastossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti