Hiihtämässä: Jämi42

Jämi42 järjestettiin historiansa ensimmäisen kerran lauantaina 18.2. Ajeltiin aamulla Kangasalta Jämikeskukselle. Aikaa oli mukavasti kun kisa alkoi vasta klo 11. Suuria tavoitteita ei ennen kisaa ollut. Etukäteen osallistujaluettelo näytti aika kovalta, joten ”olis kiva jos ei olis ihan viimeinen”. Muuten tavoitteena oli pystyä hiihtämään hyvällä tekniikalla, rennosti kovaa ja pystyä kiristämään loppua kohti. Edellinen viikko oli mennyt kevennetyllä treenillä mutta vähän tukkoisin jaloin, joten päivän vireys oli kysymysmerkki. Myös reitti oli täysin tuntematon, ja kiharalta näyttänyt korkeuskäyrä ei oikein sanonut mitään. Sen verran päättelin, että ensimmäinen puolisko olisi tasaisempi kuin toinen.

Jeejee, kohta mennään :)

Paikalla oli varsin professionaalin oloista porukkaa. Jokaisella oli voitelutelineet takakontin edessä ja luistoja ja pitoja hinkattiin insinöörin tarkkuudella. Myös testilatu oli kovassa käytössä. Olin valinnut ”kalustostani” ne pertsasukset. Tai okei, ne voideltavat pertsasukset. Kokeilin pito/luistotilanteen etukäteen, lähinnä todetakseni että näillä mennään. Olosuhteet olivat aika hyvät. Vain muutama aste pakkasta, ei lumisadetta, mutta tuuli oli aika kova, etenkin kisakeskuksessa. Piposta sai pidellä tosissaan kiinni. Edellisellä viikolla oli tullut aika paljon lunta, joten uusi pakkaslumi teki ladut paikoin aika pehmeiksi.

Valmiina starttiin.

Lähtöpaikalla oli vähän suojaisempaa. Reilu 350 suksijaa järjestäytyi lähtöviivalle ja säntäsi matkaan tasan klo 11. Tein startissa klassisen virheen. Ajauduin aloittamaan liian takaa, joten ensimmäiset kilometrit, tai oikeastaan koko ensimmäinen kymppi, meni jonossa, joka oli niin tiivis että ohittaminen oli aika hankalaa. Myös suksitilanne kävi selväksi jo alussa: tasaisella ja ylämäessä ne toimivat ihan ok, mutta alamäissä jäin letkasta, vaikka työnsin tasatyöntöä kaikki laskut. Uusi lumi tuppasi jäätämään pitoalueelle. Siksikin ohittelu oli vähän hankalaa.

Jonot tasoittuivat ja hajosivat ensimmäisen kympin aikana ja puolivälin huoltopisteeseen tulin vain parin tyypin kanssa. Muut tosin kaarsivatkin yllättäen puolikkaan maaliin, joten mulla meinasi mennä basmat sekaisin, kun jatkajien reittiä ei olut merkitty mitenkään. Kuulutuksista kuulin, että jos olisin kaartanut maaliin, olisin tullut naisten kuntosarjassa toiseksi :)

Toinenkin puolikas jatkui pääosin kevyesti kumpuillen. Sen lisäksi reitille mahtui kolme vähän jyrkempää nousua, joista vain yksi vaati haarakäyntiä. Mulle olisi sopinut enemmänkin mäkiä, koska niiden kohdalla tein eniten ohituksia. Sain pidettyä yllä ihan hyvää vauhtia kaluston luistoon suhteutettuna, ja kiristettyä vauhtia loppua kohti. Kaikkea en saanut irti, mutta maaliviiva ylittyi ajassa n. 3h 15min. Luulin olleeni viimeinen nainen reitillä, kun loppupuoliskolla kanssahiihtäjät oli kaikki miehiä. Mutta ei sentään, sija taisi olla n. 23. Hyvä kova treeni ja kiva tapahtuma. Jalat selvisi yllättävän vähällä, joten sunnuntaina heitettiin vielä onnistunut lenkki Kangasalan mäkisessä harjumaastossa.