Jalat alle.

Päätin eilisen nihkeän hiihtolenkin jälkeen asennoitua unohtamaan suksimiset ja virittäytyä kesälajien tunnelmaan. Aamulla näkökenttään oli kuitenkin ilmestynyt muutakin kuin unihiekkaa: maassa oli taas melkein 10 senttiä uutta lunta. Työmatkapyöräilyn startti saa siis siirtyä. Sen sijaan otin piiiiitkästä aikaa tavarat mukaan työmatkajuoksentelua varten. Lähdin töiden jälkeen jolkottelemaan tuttua reittiä, tällä kertaa töistä kotiin päin. Edellisestä työmatkalenkistä on varmaan pari vuotta.

Tunnin juoksentelu päättyi salille spinning -tuntiin. Perus parin tunnin yhdistelmätreeni. Oli mahtavaa juosta ja pyöräillä taas talvikauden jälkeen! Into kasvaa ja hyvä niin. Kalenterissa on nimittäin jos jonkinlaista haastetta kevään ja kesän varalle. Saapi nähdä mitkä niistä pääsen toteuttamaan :)

Tämä kirjoitus virisi oikeastaan tämänpäiväisestä juoksusta. En muista vuosiin juosseeni lyhyttä saati pitempää lenkkiä ilman, että ensin kiristää selkää, sitten vasen pakara alkaa jumittaa ja kohta on jäpissä koko nainen. Niin ja viime kesän 12h rogaining -kisojen jälkeen ei kovinkaan montaa juoksukilometriä ole edes kertynyt jalkavaivojen takia.

Tänään ei vihlonut, ei kiristänyt. Ihan uskomatonta. En tiennyt että juostessa ja etenkin sen jälkeen voi tuntua näin.. Normalilta. Ja kivuttomalta. Eikä juoksulenkkien väliin tarvitsekaan vähintään 2-3pv taukoa jumituksen laantumiseen? Ja voisiko tämä olla normaali olotila tästä eteenpäin.

Kevätarpajaaset.

Näillä näkymin tämän kauden viimeinen virallinen laturetki hiihdettiin minun osaltani la 19.3. Matkaksi valikoitui 58km Arpaisten hiihto Etelä-Pohjanmaalla (Soini-Ähtäri). Hiihto järjestettiin taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Itse hiihdin ensimmäisen Arpaisten hiihdon muutamia vuosia sitten 40km sarjassa. Nyt vuorossa oli siis ensimmäistä kertaa kokopitkä siirtymä Soinin yhteistalolta Ahtäriin hotelli Mesikämmenen etuovelle.

Perjantaina oli upea aurinkoinen ja lämmin sää. Sunnuntaina oli vielä kauniimpaa, mutta lauantain hiihtopäiväksi valikoitui tietysti kuukauden ainoa pyrypäivä. Aamulla oli vielä muutama aste pakkasta, kun hurautimme autolla setäni mökiltä starttipaikalle. Paikalla oli jo jonkin verran porukkaa ja osa oli jo lähtenyt. Enemmistö oli 40+ miehiä. Varustekassit pinoon, sukset jalkaan ja menoksi.

Uudesta lumesta johtuen uudet Zeroni eivät luistaneet kovinkaan liukkasti. Kanssahiihtäjäni voidekalusto toimi oikein hyvin, joten ensimmäiset 18km joutui hiihtämään vähän rentoa vauhtia kovempaa. Olin kuitenkin luottavainen: alkumatkan vauhti viittasi seuralaisen simahtavan viimeistään 15-10km ennen maalia. Taktikoin siis spurttaavani ohi vasta lopussa ;)

Löytömäen (Pohjanmaan toiseksi korkein mäki) päälle joutui uran kapeudesta johtuen vähän äheltämään, mutta muuten ensimmäiset 18km sujuivat ihan mukavasti. Lunta tuprutti koko matkan ja moottorikelkka ohitti meidät n. 10km jälkeen ja ja tuli vastaan Löytömäen nousun kriittisimmässä vaiheessa. Latu oli pääosin moottorikelkkauran levyistä yksiuraista latua joka kumpuili maastossa mukavan vaihtelevasti.

Löytömäessä oli ensimmäinen huolto. Kävimme sisällä juomassa pari mukia mehua, putsasimme suksenpohjat ja jatkoimme matkaa. Seuraava väli oli 9km Arpaisten kämpälle. Väli sujui ihan mukavasti suksien jarrutellessa hieman, mutta kuitenkin ilman suurempia onkelmia. Majalle laskettiin jyrkähköä mäkeä ja pihassa sai olla tarkkana ettei laskenut muiden päälle. Kämpällä virisi spontaani kalustokeskustelu: Zeroni huomattiin heti ja vastailinkin yleisölle suksien toimivuudesta pitkät pätkät.

Seuraavaat 13km olivat retken pisimmät. Lämpötila alkoi nousta plussalle, pyry jatkui ja suksenpohjat täyttyivät lumikinoksista. Saarinen ja lopulta Niemisveden koulu tulivat eteen juuri oikealla hetkellä. Koululla kävimme sisällä hotkaisemassa meetvurstileipää ja kuumaa mehua.

Seuraava 9km väli oli ehkä paras :) Hiihdin edellä. Ohitimme pari miestä, joista toinen jättäytyi minun taakseni ajatuksella peesailla kantapäillä ja huilata selän takana tuulen suojassa. Alkumatkasta mies yritti viritellä juttuakin, mutta jäi aika pian vauhdista ;) Hiihdin melko hyvää vauhtia 9km seuraavalle mehupaikalle. Peesaaja jäi matkalla ehkä puolikilometriä ja ohitin pari muutakin "trikoomiestä" matkalla. Jostakin syystä peesailija ei enää tullut juttusille vaan heitti mehut nopeasti naamariin ja jatkoi pikaisesti matkaa. Itse jäin vielä odottelemaan kanssahiihtäjääni, joka jäi kelkaasta hienoisen hiipumisen (kuten arvasin :) ja suksiongelmien takia. Hoidimme nesteytyksen kuntoon ja jatkoimme vielä viimeiset ja hitaimmat 5km maaliin. Tämä pätkä oli todella takkuista. Voimia oli kyllä hyvin jäljellä ja olisin jaksanut vielä jatkaakin, mutta pohjiin tarttuvat pakkelit kaksinkertaistuivat. Pahin oli viimeinen kilometri. Ähtärin päässä latua ei oltu ajettu aamuyön jälkeen, joten reitillä oli irtolunta sellaiset 15-20cm. Olimme maalissa vähän ennen kolmea iltapäivällä. Reittiin kului siis sellainen vähän reilut 6 tuntia.

Laturetken lopuksi saunoimme Ähtärin Mesikämmenen kylpylässä, jonka vastaanottovirkailija näpräsi hetken hermostuneena kaapinavaimia ja kysyi lopulta: tyttö vai poika? :D Ehdin jo pohtia kumpaan oikeastaan haluaisin, mutta tyydyin sanomaan tyttö kiitos, ja kiskoin pipoa  päästä vähän hämmentyneenä. Olisi pitänyt pyytää arvaamaan, olisin nimittäin halunnut tietää mitä nainen olisi vastannut :)

Saunoimme, nautimme "maaliintulojuomat" samalla kun odottelimme paluukuljetusta Soiniin. Illalla maiistui sekä ruoka että uni. Harmi että Pirkan hiihdon 90km jäi väliin Levireissun takia. Ehkä ensi vuonna sitten, sekä Pirkka että RR, jos kelit sallivat. Tänä keväänä jäljellä on enää omatoimista keväthiihtelyä pk-seudulla sekä viikon loppurutistus "korkeanpaikan leirillä" Levillä huhtikuun puolivälissä. Kevään viimeiset kilometrit taidetaan hiihtää siellä.

Liikkeellä olen olemassa.

Mitä pitempään sen parempi. Talvella mieluiten suksilla. Tosin parhaat endorfiinihumalat saa syksyn ekasta juoksulenkistä pakkassäässä. Kevään tullen innostun taas maastojuoksusta ja suunnistuksesta, pyöräilystä maastossa ja kadulla, melonnasta, patikoinnista, rullaluistelusta.. Ja erityisesti pitkistä yhdistelmälenkeistä ja seikkailukisoista. Syksyn rospuuttokeleillä haaveilen taas pitkästä ja lumisesta talvesta ja Levin hiihtoreissuista, joilla hiihdetään 5-7 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa ja illalla saunotaan, syödään ja simahdetaan sohvalle ilta kahdeksalta.

Pidän myös toisenlaisesta liikkeestä. Mieluiten uusilla urilla ja upeissa maisemissa. Upeita kokemuksia on jo mm. Norjasta, Alpeilta, Gardajärveltä, Mexikosta, Kuubasta ja Malesian sademetsistä. Ja seuraava reissu on aina suunnitteilla.

Tämä riittäköön esittelyksi. Jatkossa luvassa on arkista tarinaa liikkeestä kotiseudulla ja kauempana.