Päätin eilisen nihkeän hiihtolenkin jälkeen asennoitua unohtamaan suksimiset ja virittäytyä kesälajien tunnelmaan. Aamulla näkökenttään oli kuitenkin ilmestynyt muutakin kuin unihiekkaa: maassa oli taas melkein 10 senttiä uutta lunta. Työmatkapyöräilyn startti saa siis siirtyä. Sen sijaan otin piiiiitkästä aikaa tavarat mukaan työmatkajuoksentelua varten. Lähdin töiden jälkeen jolkottelemaan tuttua reittiä, tällä kertaa töistä kotiin päin. Edellisestä työmatkalenkistä on varmaan pari vuotta.
Tunnin juoksentelu päättyi salille spinning -tuntiin. Perus parin tunnin yhdistelmätreeni. Oli mahtavaa juosta ja pyöräillä taas talvikauden jälkeen! Into kasvaa ja hyvä niin. Kalenterissa on nimittäin jos jonkinlaista haastetta kevään ja kesän varalle. Saapi nähdä mitkä niistä pääsen toteuttamaan :)
Tämä kirjoitus virisi oikeastaan tämänpäiväisestä juoksusta. En muista vuosiin juosseeni lyhyttä saati pitempää lenkkiä ilman, että ensin kiristää selkää, sitten vasen pakara alkaa jumittaa ja kohta on jäpissä koko nainen. Niin ja viime kesän 12h rogaining -kisojen jälkeen ei kovinkaan montaa juoksukilometriä ole edes kertynyt jalkavaivojen takia.
Tänään ei vihlonut, ei kiristänyt. Ihan uskomatonta. En tiennyt että juostessa ja etenkin sen jälkeen voi tuntua näin.. Normalilta. Ja kivuttomalta. Eikä juoksulenkkien väliin tarvitsekaan vähintään 2-3pv taukoa jumituksen laantumiseen? Ja voisiko tämä olla normaali olotila tästä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti