Työkaveri on houkutellut mukaan Merkkarien koskimelontakurssille
useampaan otteeseen, mutta kyseisenä elokuun viikonloppuna on yleensä ollut Apa
tai jotain muuta aktionia. Tänä vuonna kyseiselle viikonlopulle ei ollut tarjolla
mitään normaalista poikkeavaa, joten nimi listalle ja menoksi.
Tapasimme perjantaina majalla, lastasimme sekalaista
koskikalustoa autoihin ja katoille ja lähdimme ajamaan kohti Kotkaa ja Kohinan
koskitukikohtaa Kymijoella. Perillä purettiin kalusto, tehtiin vähän
tutustumista ja säädettiin kalusto valmiiksi aamua varten.
Kalusto käyttöä vaille valmiina.
Lauantai alkoi sillä kun 16 unista melojaa oli yhtä aikaa
puurokattiloineen keittiössä hääräämässä. Kamat saatiin kuitenkin kasaan ja
vesille päästiin tavoitteen mukaisesti kympiltä. Olin itse koskinoviisi eli
aloittelijoiden ryhmässä. Vetämässä oli kokenut koskiopas Satu sekä Simo, mm. keväisen
Ice Breakin isä, joten oltiin hyvissä käsissä.
Alussa totuteltiin varusteisiin, mm. merimelontaan
verrattuna erittäin herkkään kajakkiin, harjoiteltiin eteen ja taakse melontaa,
sivuttaissiirtymistä, vähän tuentoja, melottiin ympyrää kajakki vinossa ym.
kikkailua. Seuraavaksi siirryttiin lossausharjoituksiin, eli ylitettiin
virtaavaa vettä erilaisissa paikoissa. Jokainen sai myös kaatua ja reskuttaa.
Setin lopussa laskettiin ryhmässä myös pari koskea. Eka setti venähti melkein
kolmeen tuntiin.
Päivällä syötiin, otettiin pienet päiväunet ja iltapäivällä jatkettiin
toisella setillä. Kerrattiin aamun juttuja ja lossattiin vaikeammissa
paikoissa. Siirryimme ylös Tornivirralle saakka, missä kokeneemmat
harjoittelivat surffausta. Heitin yhdet lipat lossauksessa ja toiset Tornilla.
Lopussa homma alkoi vihdoin sujua, kun sekä Tornikoski että paluumatkan muut
kosket menivät putkeen. Illalla saunottiin, syötiin, katsottiin melontavideoita
ja hengailtiin muuten porukalla. Päivän 5-6h koskimelontaa ottivat kuitenkin
veronsa, ja viimeisetkin painuivat pehkuihin puolen yön tietämillä.
Aki surffaa Tornivirrassa.
Sunnuntaina ohjelmassa oli yksi pitempi n. 3h setti ennen
lounasta, siivoista ja paluumatkaa. Vaihdoin aamulla kajakkia, kun eilinen oli
vähän iso, raskas ja kuulemma holtiton virrassa. Uusi kajakki tuntui erilaiselta,
mutta aloitimme aamu kertaamalla, joten pääsin hyvin toteuttelemaan ennen isompia
kuohuja.
Hyvästä alusta huolimatta minun sunnuntaini ei mennyt ihan putkeen. Kaaduin pariinkin
otteeseen yhdessä vähän hankalammassa lossauksessa.. Kerran laskin isohkon
kosken uimalla alas asti, toisella kerralla sain uitua akanvirtaan, joten
uimareissusta tuli lyhyempi. Ohjaajamme Jussi käski tässä kohdassa minun
päästää melasta irti ja uida. Uinti siis onnistui, mutta mela katosi. Muu ryhmä
lähti etenemään, me jäimme Satun kanssa etsimään melaa. Pyörimme rannoilla hyvän
tovin, mutta melaa ei näkynyt. Palasimme Kontille hakemaan uutta, mutta tässä
vaiheessa kello oli jo sen verran, että ajattelimme, ettei enää kannata lähteä
Tornikoskelle saakka. Niimpä lossailimme ja hioimme tekniikkaa alempana ja
kokeilimme laskea koskea lauttana.
Lepotauko Tornikosken padolla.
Iltapäivällä vielä ruokaa, siivousta, pari valokuvaa,
kurssin päätös ja paluumatka Helsinkiin. Mukava, tapahtumarikas ja aika rankka
viikonloppu siis takana. Paljon uutta ja jännää, muutama mustelma ja pari arkaa lihassolua.
Uinteja tuli tasaiseen tahtiin joka setissä, joten kajakilla kaatuminen alkaa
olla aika sujuvaa meikäläiselle. Näillä määrillä se eskimo olis hyvä opetella..
Jännä nähdä miltä merikajakki tuntuu seuraavalla kerralla.
Koko jengi loppupotretissa.