sunnuntai 26. elokuuta 2012

Koskimelontaa Kymijoella 24.-26.8.


Työkaveri on houkutellut mukaan Merkkarien koskimelontakurssille useampaan otteeseen, mutta kyseisenä elokuun viikonloppuna on yleensä ollut Apa tai jotain muuta aktionia. Tänä vuonna kyseiselle viikonlopulle ei ollut tarjolla mitään normaalista poikkeavaa, joten nimi listalle ja menoksi.

Tapasimme perjantaina majalla, lastasimme sekalaista koskikalustoa autoihin ja katoille ja lähdimme ajamaan kohti Kotkaa ja Kohinan koskitukikohtaa Kymijoella. Perillä purettiin kalusto, tehtiin vähän tutustumista ja säädettiin kalusto valmiiksi aamua varten.

Kalusto käyttöä vaille valmiina.

Lauantai alkoi sillä kun 16 unista melojaa oli yhtä aikaa puurokattiloineen keittiössä hääräämässä. Kamat saatiin kuitenkin kasaan ja vesille päästiin tavoitteen mukaisesti kympiltä. Olin itse koskinoviisi eli aloittelijoiden ryhmässä. Vetämässä oli kokenut koskiopas Satu sekä Simo, mm. keväisen Ice Breakin isä, joten oltiin hyvissä käsissä.

Alussa totuteltiin varusteisiin, mm. merimelontaan verrattuna erittäin herkkään kajakkiin, harjoiteltiin eteen ja taakse melontaa, sivuttaissiirtymistä, vähän tuentoja, melottiin ympyrää kajakki vinossa ym. kikkailua. Seuraavaksi siirryttiin lossausharjoituksiin, eli ylitettiin virtaavaa vettä erilaisissa paikoissa. Jokainen sai myös kaatua ja reskuttaa. Setin lopussa laskettiin ryhmässä myös pari koskea. Eka setti venähti melkein kolmeen tuntiin.

 
Päivällä syötiin, otettiin pienet päiväunet ja iltapäivällä jatkettiin toisella setillä. Kerrattiin aamun juttuja ja lossattiin vaikeammissa paikoissa. Siirryimme ylös Tornivirralle saakka, missä kokeneemmat harjoittelivat surffausta. Heitin yhdet lipat lossauksessa ja toiset Tornilla. Lopussa homma alkoi vihdoin sujua, kun sekä Tornikoski että paluumatkan muut kosket menivät putkeen. Illalla saunottiin, syötiin, katsottiin melontavideoita ja hengailtiin muuten porukalla. Päivän 5-6h koskimelontaa ottivat kuitenkin veronsa, ja viimeisetkin painuivat pehkuihin puolen yön tietämillä.

Aki surffaa Tornivirrassa.

Sunnuntaina ohjelmassa oli yksi pitempi n. 3h setti ennen lounasta, siivoista ja paluumatkaa. Vaihdoin aamulla kajakkia, kun eilinen oli vähän iso, raskas ja kuulemma holtiton virrassa. Uusi kajakki tuntui erilaiselta, mutta aloitimme aamu kertaamalla, joten pääsin hyvin toteuttelemaan ennen isompia kuohuja. 

Hyvästä alusta huolimatta minun sunnuntaini ei mennyt ihan putkeen. Kaaduin pariinkin otteeseen yhdessä vähän hankalammassa lossauksessa.. Kerran laskin isohkon kosken uimalla alas asti, toisella kerralla sain uitua akanvirtaan, joten uimareissusta tuli lyhyempi. Ohjaajamme Jussi käski tässä kohdassa minun päästää melasta irti ja uida. Uinti siis onnistui, mutta mela katosi. Muu ryhmä lähti etenemään, me jäimme Satun kanssa etsimään melaa. Pyörimme rannoilla hyvän tovin, mutta melaa ei näkynyt. Palasimme Kontille hakemaan uutta, mutta tässä vaiheessa kello oli jo sen verran, että ajattelimme, ettei enää kannata lähteä Tornikoskelle saakka. Niimpä lossailimme ja hioimme tekniikkaa alempana ja kokeilimme laskea koskea lauttana.

Lepotauko Tornikosken padolla.

Iltapäivällä vielä ruokaa, siivousta, pari valokuvaa, kurssin päätös ja paluumatka Helsinkiin. Mukava, tapahtumarikas ja aika rankka viikonloppu siis takana. Paljon uutta ja jännää, muutama mustelma ja pari arkaa lihassolua. Uinteja tuli tasaiseen tahtiin joka setissä, joten kajakilla kaatuminen alkaa olla aika sujuvaa meikäläiselle. Näillä määrillä se eskimo olis hyvä opetella.. Jännä nähdä miltä merikajakki tuntuu seuraavalla kerralla. 

Koko jengi loppupotretissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti