SFS 2012

Ellu oli tehnyt hyvää rekrytointityötä, ja Snoukkarien kisaan saatiin tänä vuonna erinomaisen hyvä osallistumisprosentti SLU-talosta. Myös minä pääsin ekaa kertaa viivalle, vaikka se merkitsikin Jämi21:n väliin jättämistä. Mutta en voinut kieltäytyä kun sain parikseni Kristan Rokua –tiimistämme.

Krista junaili Helsinkiin jo perjantaina, eli päästiin pölöttämään pitkästä aikaa oikein pitkän kaavan mukaan. Myös kisaan valmistautuminen oli hämmentävän helppoa, kun kisa oli vasta sunnuntaina. Ei tarvinnut siis aloittaa pakkaamisen aivotyötä heti työviikon jälkeen, vaan homma hoitui helposti ja nopeasti lauantaina virkeämmillä aivoilla. Heti sen jälkeen kun palasimme törsäämästä Yrjönkadun retkiliikkeistä. Ihan vaan kaikkea tarpeellista ostettiin..

Kisa-aamussa ei ollut mitään poikkeavaa. Kolmiovinen Seat oli pakattu jo illalla, joten aamulla puurot namaan ja menoksi. Aamu Solvallassa alkoi pyörien kokoamisella ja reittisuunnittelulla. Kisabriiffissä ei tullut mitään ihmeellistä. Sitten vielä uimapatjat täyteen ja odottamaan starttia.

Kisa käynnistyi aamu ysiltä pussihyppelyllä Solvallan urheilukentällä. Hypimme vuorotellen kääntöpaikalle ja takaisin, tartania pitkin vaihtoalueen kautta alas melontarantaan. Eka osuus oli inkkarimelontaa Nuuksion Pitkäjärvellä. Kesän eka inkkarimelonta, ja purkki ei tuntunut liikkuvan mihinkään. Mulla oli vähä enemmän melontavoimaa, mutta pysyimme hyvin suunnassa. Läpsyttelimme melonnan kolme rastia, jätimme purkin rantaan ja kiipesimme ylös kisakeskukselle hakemaan pyörät.

Pyöräosuuden ykkösrastille menimme ihan hyvin. Kakkoselle päätimme ”oikaista” asfaltin sijaan polkuja pitkin. Koko polkumatka ei kuitenkaan ollut kovin ajettavaa ainakaan meille molemmille, ja kunnon tunkkauspätkä oli tosiasia. Krista otti homman rennommin, minua ehti jo vähän ketuttamaan, kun oikaisu oli tietenkin erityisesti mun idea. Noh, muuttui polku kuitenkin lopulta ajettavaksi, ja kakkonenkin löytyi ihan ok.

Melonta ja pyöräilyn alku. Vähän huono kuva but you get the idea.

Kolmoselle menossa ei ollut ongelmia. Jätimme pyörät muiden tapaan hiekkatielle, joten rastinhakureissusta tuli vähän pitempi juoksentelu. Ei mitään herkkua pyöräilykengissä. Lippu taisi olla aika hankalassa paikassa, sillä rastin lähistöllä parveili porukkaa vähän enemmänkin. Me löysimme sen kohtuullisen suoraan. Pari miestiimiä peesasivat ja hyötyivät löydöstä myös.

Nelonen meni myös helposti, mutta seuraava pummi odotti jo tuloaan matkalla vitoselle. Käännyimme ihan oikeaan polulle Nuuksiontieltä. Polku haarautui melkein heti (ei kartassa) ja valitsimme tietenkin sen väärän. Ehdimme kerätä oksia ketjujen väliin hyvän tovin, ennenkö tajusimme ajautuneemme sivuun. Tie ei onneksi ollut niin kovin kaukana, joten pääsimme takaisin radalle aika suoraviivaisesti. Loppu sujui ilman pummeja, mitä nyt Nuuksion mäet vähän painoivat jaloissa.

Pyöräilyn loppuosa.

Pyöräilyn lopussa Kristan polvi alkoi ilmoitella olemassa olostaan ikävällä tavalla. Tuntemukset olivat tuttuja jo Rokuan kisasta. Rullailimme kuitenkin jonkinlaista vauhtia vaihtopaikalle. Kipaisin sisältä Kristalle parit Buranat ja teimme vaihdot jatkaaksemme matkaa. Emme ehtineet edes pois urheilukentältä, kun Kristan polvi vihlaisi viiltävän vihaisesti, ja meno katkesi kuin seinään parkaisun kera. Ilmoitin vastahakoiselle Kristalle, että me jäädään nyt kyllä tähän. Juoksin hakemaan jääpussia Kristan istahtaessa tartanille. Konkkasimme yhdessä kisakeskuksen viereen nurtsille. Sen pituinen siis se kisa.

Keskeytys ei harmita, mutta Kristan puolesta harmittaa kyllä. Viikon päästä SM-suunnistukset, ja tämän päivän konkkausmenon perusteella voisin ennustaa, että tekee tiukkaa saada polvi kuntoon ajoissa.. Mutta toivotaan parasta. 

Nämä jäi tekemättä: juoksut, kaksi kuulemma kivaa questiä ja lopun patjailu+juoksutehtävä.

Emme kuitenkaan lähteneet paikalta tyhjin käsin: mukaan lähti arvontapalkintona sukat, ja kuuleman mukaan äärimmäisen niukka toinen sija nimikilpailussa. Mukava viikonloppu sai harmittavan lopun, mutta tuleehan näitä. Nyt vaan paikat kuntoon ja kohti Vaarojen martsaa.