Alkuvuosi ei ole mennyt meikäläisen kohdalla ihan putkeen. Sairastin tammikuussa kaksi flunssaa, joista jälkimmäinen vei mehut aivan täysin. Olin kuun
vaihteessa viikon saikulla hirveässä kuumeessa ja täydellistä treenitaukoa tuli
lähes kaksi viikkoa. Sen jälkeenkään homma ei ole mennyt ihan niin kuin olisin
toivonut.
Kevyttä lenkkiä on yritetty hinkata, mutta syke on noussut niin
helposti, että ei auta vaikka kuinka laittaa mäet kävelyksi. Tuntuu kuin koko
kuntopohja olisi kadonnut johonkin. Konkreettinen esimerkki tilanteesta
koettiin viikko sitten Hakunilassa, kun osana VK-vetoharjoitusta yritin hiihtää
Hakunilan ”isoa mäkeä” ylös. Kyseinen mäki on ihan hyvin hiihdettävissä latua
pitkin VK:lla. Meikälänen laittoi haarakäynniksi puolivälissä, kun syke huiteli
yli anakynnyksen. Se siitä VK-vedosta.. Muissa vedoissa jätinkin sitten
kyseisen mäen suosiolla rauhaan.
Ennen Jämiä ilmassa oli muitakin epävarmuustekijöitä. Kadonneen
kunnon lisäksi perinteisen tekniikka taisi kadota samalla kertaa. Niin myös pito
suksista. En muista koska olisin viimeksi saanut sukset pitämään niin että
niihin uskaltaisi ylämäessä oikeasti luottaa. Lähtökohdat ekaa kertaa ihan itse
tehtäville kisavoiteluille olivat siis vähintäänkin epävarmat..
Hermostuin kisaa edeltävällä viikolla hajoamispisteessä
oleviin sauvoihini ja hankin alennusmyynnistä uudet hiilikuituisemmat, joiden
sommat oli jostakin syystä liimattu väärinpäin. Huomasin asian vasta kotona, ja
siinä meni sitten pari iltaa vettä keitellessä ja sompia irti kiskoessa. Kun
vihdoin sain ne käännettyä, en ehtinyt enää kunnon testilenkille. Niimpä sauvat
saivat tulikasteensa vasta itse kisassa. Toivottavasti sommat pysyvät
paikallaan eivätkä lähde kiertymään pitkien tasatyöntöpätkien aikana..
Kaiken muun hyvän lisäksi heräsin kisa-aamuna melkein kaksin
kerroin vatsavaivojen takia. Ei tänään.. Ei siinä muu auttanut kuin kuussatanen
burana naamariin ja kohti kisapaikkaa. Ehkä se siitä helpottaa..
Kisapaikalla asiat sujuivat onneksi kohtuullisen hyvin.
Hiihtelin puolisen tuntia testilenkkiä, ja sukset pitivät yllättävänkin hyvin. Selvästi
kannatti lisätä pari tippaa liisteriä pohjavoiteluun. Hyvä minä :) Pari
”hermokerrosta” purkkia oli kuitenkin lisättävä vielä ennen starttia, että
varmasti pitää kun noustaan harjulle.
Sitten itse kisaan..
Kisasää oli mitä parhain: Pari astetta pakkasta, ja Jämin
mittapuulla tuulikin oli vain kohtalaista tasoa. Aurinkoa ei näkynyt, mutta oli
sentään poutaa. Starttiviivalla oli sellaiset 3-400 lähtijää, jonkin verran
enemmän kuin viime vuonna. Tällä kertaa tajusin olla jättäytymättä mihinkään
takariviin, vaan lähdin matkaan sillä lailla ”sopivasti” kärkiryhmän takaa.
Starttihep huudettiin ilmoille klo 11. Ensimmäiset kolme
kilometriä hiihdimme ympäri tasaista lentokenttää. Latujen määrä väheni
asteittain, ja joukko saatiin hyvin letkaksi ennen metsään menemistä. Omassa
startissani oli taas naurussa pitelemistä. Kaaduin tasaisen
lentokenttäkierroksen aikana kaksi kertaa! Ekalla kerralla jouduin edessä
hiihtävän törttöilyn uhriksi, toisella kertaa omat lisävoidekerrokset
tökkäsivät latuun ja kaaduin polvilleni. Onneksi ne lipat jäivät päivän
viimeisiksi.
Alun jälkeen jäljelle jäi kaksi latua, joita pitkin
kaartelimme metsässä ensimmäisen puolikkaan ennen palaamista takaisin
kisakeskukselle. Ensimmäinen 10km oli omalla kohdallani melkoista taistelua.
Vatsavaivojen lisäksi vanha vaiva, eli alaselkä+SI-nivel -yhdistelmä menivät
jumiin, ja selkää särki ihan jäätävästi. Ajattelin jo keskeyttämistäkin, jos
kipu ei yhtään hellitä. Lisäksi minulla oli koko kisan ihan järkyttävä jano.
Ensimmäinen huoltopiste reilussa 10 kilometrissä olikin erittäin odotettu
taukopaikka. Vetäisin siinä geelin ja muutaman mukillisen urheilujuomaa naamariin,
ja olo onneksi parani.
Ensimmäisen huollon jälkeen fiilis alkoi muutenkin kohota.
Selkä- ja mahakivutkin alkoivat vähän helpottaa ja ehdin nautiskella
hiihtämisestä. Tasatyöntö tuntui toimivan ihan hyvin uusilla sauvoilla, joiden
sommat pysyivät onneksi suhteellisen suorassa koko kisan ajan. Hiihdin lähes
yhtä matkaa muutaman junnun kanssa, jotka huitelivat menemään ihan hurjaa
vauhtia. Pienin heistä oli minua ehkä vyötäröön asti..
Kisakeskuksen lähestyessä he kuitenkin jäivät, ja hiihtelin
siinä useamman kilometrin 21km sarjassa hiihtäneen naisen kanssa. Olisin pystynyt
ohittamaan, mutta ennakoin että hän pystyisi pysymään minun peesissäni, joten
katsoin parhaaksi hengähtää selän takana ennen edessä odottavia harjuosuuksia.
Toinen puolikas.
Olin puolivälissä n. 1h 25min kohdalla. Join taas oikein
kunnolla ennen harjuun lähtemistä. Nousu meni haarakäynniksi, joka tuntui
niiiiiin hitaalta. Fiilistä ei yhtään kohottanut kameran kanssa tilannetta todistanut Jesse Väänänen.. Pian päästiin kuitenkin pitkään laskuun ja sykekin
tasoittui. Hiihtelin pääasiassa itsekseni koko toisen puolikkaan, mitä nyt
muutaman miehen ehdin ohittaa, yksi heistä Hevoskuurin liehuletti Tero
Viljanen. Muita naisia ei matkalla näkynyt.
Toisella puolikkaalla noustiin harjun päälle muistaakseni
kolme tai jopa neljä kertaa, viimeisen kerran n. 3-4 km ennen maalia. Melkein
kaikki reitin 70 nousumetristä olivat jälkimmäisellä puoliskolla. Välissä oli
tietysti alamäkeä ja myös pitkiä tasatyöntöpätkiä. Viimeisessä harjunousussa paukut
alkoivat olla jo aika lopussa, niin kuin tietyistä pitääkin, mutta selvisin viimeisestä noususta ilman haarakäyntiä. Lopun pari viimeistä kilometriä oli tasaista
harjunvierustaa, joten siinä pääsi vielä puristamaan tasuria oikein kunnolla.
Loppuaikani oli 2h 57min 57 s ja sijoitus naisten sarjan 18.
Tällä valmistautumisella ja näillä lähtökohdilla täytyy olla tyytyväinen ainakin siihen, että kaikesta huolimatta aika parani viime vuodesta reilut 18 minuuttia.
Tietysti olisi ollut kiva nähdä miten hyvin suksi olisi luistanut ilman sairasteluja,
muita vaivoja ja niitä kahta jarruttavaa lisävoidekerrosta. Mutta näin siis tällä
kertaa. Ihan hyvä kova treeni kuitenkin.
Kisan jälkeen kävin vielä juoksemassa lyhyet
loppuverryttelyt, suihkussa ja syömässä järjestäjien tarjoamat keitot ennen
kotimatkaa Tampesteriin. Sunnuntaina verryttelin vielä kevyesti Kangasalan
harjumaastoissa ennen paluuta Helsinkiin. Missään ei tuntunut suurempia lihasjumeja ja vatsa ja
selkä olivat taas paremmassa kuosissa. Ehkä se kuntokin tästä lähtee vähitellen
uuteen nousuun!
Oma kuvamateriaali jäi tällä kertaa nollille, mutta muutamia fotoja löytyy ainakin täältä.