Kesäkausi pakettiin Tallinnassa.

Ensilumi satoi pari päivää sitten, joten viikonloppuna oli osuva ajankohta paketoida kesän kisakausi letkeän etelänmatkan merkeissä. Viikonlopun ohjelmassa oli Multisportin gaalaristeily Tallinnaan. Mukaan oli intoutunut parisenkymmentä multisporttaajaa, sisältäen mukavan määrän myös talkoojengiä EQ:n tiimoilta.

Oma kisaviikonloppu alkoi jo perjantaina pikaisella visiitillä Tuusbyyhyn, kun kokoonnuimme ensin Rokuan kisatiimillämme Ellun kämpille. Saatiin päällimmäiset kuulumiset päivitettyä ennen reissun alkua.

Aamulla junailtiin itsemme Länsiterminaaliin mukavan kirpsakassa -7 asteen pakkassäässä. Tunnelma oli varsin korkealla jo menomatkalla ja kuulumisia vaihdettiin puolin ja toisin. Parin tunnin botskimatkan jälkeen rantauduimme Tallinnaan, heitimme tavarat hotellille ja lähdimme sporttivermeissä kohti pyörävuokraamoa. Tallinnassa oli satanut loppuviikosta n. 5cm lunta, joten olosuhteet olivat kohdallaan: lunta, kirkasta auringonpaistetta ja hieman pakkasta. Siitä ei olosuhteet parane.

Porukka perillä hotellilla.

Vuokraamosta saimme ihan mukavat menopelit. Itse onnistuin nappaamaan kulkuneuvoksi uudenkarhean Meridan maasturin.  Joukkuearvonnassakin kävi mukava tuuri, kun sain parikseni Henrikan.

Heitin suunnittelema gaalakisa alkoi rogaining -tyyppisellä suunnistuksella Tallinnan keskustassa. Lähikaduille oli sijoitettu 11 rastia eri pistemäärillä. Tavoitteena oli kerätä mahdollisimman tarkasti tietty määrä pisteitä (219), ei yli eikä alle. Aluksi yritimme minuutin tai kaksi lukea sääntöjä ja vähän suunnitella, mutta hylkäsimme ”järkitaktiikan” melko nopeasti.

 Kameramies on ikuistanut harvinaisen hetken: Taustalla Team Henkka & Soile suunnittelee reittiä.

Sen sijaan lähdimme liikkeelle ja pyrimme saamaan mahdollisimman hyvän peesin. Alkumatkasta sitä tarjosivatkin Pete ja Arja. Vai kuka oikeastaan peesasikaan ja ketä..? Keräilimme rasteja sieltä täältä. Yhdessä vaiheessa kuulin kun Arja laskeskeli pisteitä yhteen. Aijaa, pitäisköhän meidänkin? Kangertelevalla matikalla sain juoksun lomassa arvioksi n. 180 pistettä, mutta tämän tarkemmin emme pisteitä missään vaiheessa tarkastaneet.

Pete juoksuvauhti oli aaaaaaivan liian hidasta meille joten lähdimme Henkan kanssa lopussa omille teillemme. Tapoimme ”muuten vaan” aikaa pyörimällä yhden puiston lähistöllä (tähän Ei liittynyt mitään rastin etsintään viittaavaa..), kunnes 45min ajan loppuvaiheessa haimme vielä pari rastia ja juoksimme vaihtoon.

Pyöräosuuden alussa tutkimme hetken taas karttoja. Keskustakartta ei ollut tuoreimmasta päästä, joten lähdimme etsimään ekaa pyörärastia kiskonjälkien ja merenrannan avustuksella. Tämän taisi olla hyvä vaihtoehto, ei tarvinnut pyöriä keskustan risteyksissä ihmettelemässä missä sitä ollaan. Ne piilarit olis saattaneet auttaa tässä kohtaa..

Eka rasti löytyi, ja suunta lähteen ja paremmalle kartalle oli selvä. Niemessä olleet pyörärastit löytyivät mukavasti. Maasto oli kivaa helpohkoa tietä/polkua, johon tuore lumi toi mukavan lisäelementin. Oli tosi hauskaa ajaa taas pitkästä aikaa lumella. 

Pyöräosuutta.

Rastit löytyivät mukavaa tahtia, ja vähitellen alkoi näkyä myös muita joukkueita. Taisimme tehdä jonkinlaisen nousun pyöräosuuden alussa. Juoksun jälkeen otimme viimeiset pyörät telineistä, mutta niemessä takana oli useampiakin tiimejä. Omaa pyöräosuutta häiritsi vähän löysällä ollut satulatolpan kiristin (vaimikäsenyton). Satulan korkeus vaihtelikin sopivasta täysin ala-asentoon. Loppua kohti sain ruuvia kiristettyä sen verran, että  satulan korkeus alkoi pysymään suurin piirtein vakiona.

Pyöräosuuden lopussa oli quest -tehtävä: juomarasti sekä tasapainoilua pyöreästä puusta tehdyn aidan päällä. Tämä vaati hienoista akrobatiaa, ja ainakin meikäläiseltä täydellistä keskittymistä.. Tasapainoilun ja lumiukkopuuhien jälkeen jatkoimme fillareilla takaisin kohti keskustaa ja vanhaa sokkeloista vankilarakennusta. Sen käytävillä suoritettiin vielä sokkeloinen rastiralli. Rakennus oli vähän rempallaan ja huonossa kunnossa, mutta muuten aika hieno paikka juoksennella. 

Mukavan näköinen leikkaussali..

Seuraavan gaalaristeilyn hotellihuoneet..?

Pyörimme käytävillä ja kerroksissa ees ja taas, mutta pyörimisestä huolimatta rastit löytyivät lopulta ihan mukavaa tahtia. Pitäydyimme koko kisan kestäneessä taktiikassamme, jota en voi valitettavasti tämän tarkemmin paljastaa, muuta kun että taidolla mentiin. Saavuimme maaliin ajassa 2h 35min, joka oikeutti gaalakisan pronssisijaan. Hyvä Team Henkka & Soile!!

Kisan jälkeen suorituksemme herätti kovasti mielenkiintoa ja kysymyksiä. Jokaista reitinvalintaamme epäiltiin ja saimme selitellä taidokasta suoritustamme moneen kertaan. Me vaan oltiin niin hyviä :)

Voitto meni Jannelle ja Sallalle, hopeaa ottivat Pete ja Arja. Toinen voittoisa pari oli muita ”viisaammalla” taktiikalla loistanut Team Julmat kullit, joka teki pohja-ajan ekalla osuudella ja saapui maaliin ensimmäisenä.

Kisareitti kokonaisuudessaan. A= lähtö, B= vankila ja maali.

Maalissa kaikki suunnistajataustaiset psekuloivat jokaista omaa ja muidenkin reitinvalintaa moneen kertaan. Minä ja Henkka tyydyttiin naureskelemaan muiden intohimolle. Kuinka ne oikein jaksaa..?

Kisa jälkeen söimme keitot, palautimme pyörät ja painuimme hotellille saunaan. Ilta huipentui gaalaillalliseen panimoravintola Kochi Aidad:ssa, jonka löytäminen ei ollut ihan suoraviivainen juttu.. Siellä nautittiin mm. virvokkeita ja kohtuullisen kokoisia annoksia sianpotkaa.. Tanssilattiakin taisi olla aika aktiivisessa käytössä.

Vesa, yksi Fit & Fat -tiimin kantavista voimista, valitsee alkupalaksi rapsakoita siankorvia.

Jatkot pidettiin hotelin lähibaarissa, missä kilisteltiin vielä moneen otteeseen päivänsankari Sallalle, joka täytti sunnuntaina 18 vuotta. Hienoa että Sallakin pääsi reissulla muiden kanssa baariin! Eka kerta on aina jännä kokemus :)

Sunnuntain ohjelmassa oli herääminen, pakkailu, aamupala ja seilailu takaisin Helsinkiin. Ihana aurinkoinen pakkassää jatkui Helsingissäkin, joten kisaviikonlopun kruunuksi kävin vielä heittämässä parin tunnin aurinkoiset maastopyöräkurvailut akselilla Pajamäki - Tali - Munkkiniemen ranta - Laajalahden ranta – Tapiola. Mahtava päätös mukavaan viikonloppuun!!

Aurinko laskee Laajalahdella.

Kiitos Heitille ja tiimille järjestelyistä ja koko porukalle mukavasta seurasta! Reissukuvien krediitit kuuluvat Sallalle ja Jormalle. Kiitos!

Hölkällä: Vaarojen Maraton 2012

Valmistautumista tämän vuoden Vaarojen Maratonille voi hyvin kutsua ”valmistautumiseksi”. Edellinen kuukausi oli mennyt jalkajumitusta parannellen. Treeni ei oikein kulkenut ja fiiliskin on ollut vähän poissa. Toiseksi, sairastuin flunssaan pari viikkoa ennen, niin että vika kunnollinen pitkä lenkki jäi vähän torsoksi. Yksi ylämäkipainotteinen täsmätreeni sentään ehdittiin Marin kanssa tehdä Malminkartanossa.

Päivän kunto oli siis täysi arvoitus. Tiesin että kunto on parempi kuin viime vuonna, mutta miten se näkyisi tuloksessa, oli täysi arvoitus. Alustavalla viikolla sääennusteet vaihtelivat päivittäin, mutta loppujen lopuksi kisakeliksi valikoitui poutainen n. +10 asteinen sää, ja taisi se aurinkokin kerran tai pari jostakin pilkahtaa. Toisin sanoen, täydellinen keli syysjuoksenteluun.

                                         Ennakkotunnelmat reitiltä.

Kenkävalinta aiheutti myös päänvaivaa, sillä päivän kelistä huolimatta maasto oli syyssateiden jäljiltä märkä ja paikoin erittäin liukas. Harkinnan jälkeen jalkaan valikoitui nastalliset Sarvat. Juoksutuntuma maastossa ei ollut ihan paras, mutta pito oli tällä kertaa tärkeintä, ja nastareilla en uskaltanut lähteä. Pariksi laitoin vielä gaiterit, ja vesi ja rapa pysyivätkin poissa sukista lähes kiitettävästi.

Näillä mennään..

Matkaan lähdettiin yhdeksän kieppeillä, minä 5-6h aikatavoiteryhmässä klo 9.10. Mukana oli heräteostoksena ostettu uudehko kameli 2 litran juomapussilla sekä kasa geelejä ja yksi patukka, lähinnä mahan kurnimista varten. Hikoilen ja juon aika paljon, joten pienemmällä nestemäärällä en oikein uskaltanut lähteä.

Pari ekaa kilsaa meni kropan herättelyyn. Pian tultiin tielle, ja 5km kohdalla oli jo käynyt selväksi että tänään(kään) ei kulkenut. Lihakset olivat kuin olisi tehnyt mk-vetoja edellisenä päivänä. Tuntui että reiskojen lihaksista ei saanut käyttöön kuin korkeintaan kolmasosan. Ekalla tiepätkällä harkitsin jo hetken kääntymistä 15km reitille, mutta päätin kuitenkin pitäytyä suunnitelma B:ssä, ja jatkoin kohti Kiviniemeä. Suunnitelma B tarkoitti siis mukavaa juoksentelua syysluonnossa ilman minkäänlaisia aikatavoitteita. Otin siis rennosti ja keskityin nautiskelemaan.

Kiviniemi tuli eteen melko nopeasti. Juomapisteellä tein kunnon huollon: join rauhassa, kiristelin kengännauhat ja juttelin hetken yhden vapaaehtoisen kanssa, joka muisti minut viime vuodelta ja Pirkan hiihdosta. Sain vielä hyvät kannustukset ennenkö lähdin kohti Kolin ja Ryläyksen ylämäkiä.

Jalka ei toiminut Ryläyksellä sen paremmin kuin alkumatkastakaan, mutta mitään ”en pysty” -tyyppisiä fiiliksiä ei ollut. Havahduin Ryläyksen alamäessä kun ohitin yllättäen Peltsi Peltosen. Ehkä en ollutkaan ihan 7h vauhdissa? Sain siitä jostain syystä vähän lisäpotkua, ja päätin yrittää loppumatkan kiristää vähän tahtia. Ei ollut paljon millä kiristää, mutta kävelyä ei tullut juuri ollenkaan, edes lopun hiekkatiellä. Vika ylämäki oli kova, mutta maaliin päästiin lopulta noin kuudessa tunnissa.

Ihan kiva reissu, ja aikakin parani lopulta melkein vartin viime vuodesta. Ainut mikä jäi harmittamaan, oli loppuaika, 53 sekuntia yli 6h. Kyllä minä nyt sen 53 sekuntia olisin pystynyt noillakin jaloilla kiristämään.. :) 

Jälkeenpäin jalat olivat yllättävän hyvässä kunnossa, sekä ylä- että alamäki sujuivat tänä vuonna ongelmitta myös sunnuntaina :) Juoksu on minulle ehkä se heikoin laji, joten jälleen kerran lupasin itselleni tehdä sitä ensi vuonna enemmän.

Sen pituinen se.