Kisa starttasi kympiltä ja materiaalikin laitettiin jakoon
vasta ysiltä, joten aamulla oli mukavasti aikaa nukkua normaalit yöunet, huristella
paikalle ja laittaa tavarat järjestykseen. Sää vaikutti todellakin suosivan, ja
vaatetusta pitikin vähän säätää. Päädyin matkaan Ullmaxin kerrastopaidalla ja
teknisellä t-paidalla, mutta vähemmälläkin olisi pärjännyt: arska mollotti ja
lämpötilakin taisi nousta iltapäivällä yli parinkympin.
Kohta mennään..
Kisa starttasi jo lähes perinteiseen tapaan muistisuunnistuksella. Lähitienoille oli sijoitettu kolme rastia, niin että rastilla selvisi seuraavan rastin sijainti. Alun juoksentelu antoikin jo hyvän kuvan siitä mitä tuleman pitää: mäkeä ja suppaa ylös alas.
Me tullaan vasta mäkeä alas.
Juoksentelun jälkeen hyppäsimme pyörän selkään, ja aloitimme n. 20km pyöräosuuden. Kuten sanottu, päivän teema oli ”sijoitetaan kaikki
rastit mahdollisimman suuren mäen päälle”. Toisaalta, rastit oli siinä mielessä
helppo löytää, että kun arveli rastipaikan lähestyvän, ei tarvinnut kuin etsiä
tienoon suurin mäki, ja kavuta se ylös.
Tunkkaustakin oli tarjolla, totta kai. Erityisesti rastien
4 ja 5 välillä, missä yksi karttaan merkitty tie puutti kokonaan. Peten radat
sisältävät aina tietyn määrän tunkkausta, joten otettiin tilanne kisaan
kuuluvana ja työnnettiin menemään.
Pyöräilimme kuusi rastia, minkä jälkeen suunnistimme Pusulanjärven
rantaan, missä päästiin melomaan. Meidän reitillä oli kolme melontarastia,
joista kakkosella odotti jonkinlainen quest. Ykkönen löytyi pienen hakemisen
jälkeen pusikosta. Rastilta puuttui rastilippu, joten kelluvan leimasimen
huomaaminen oli vähän vaikeaa. Kakkonen oli selkeämpi. Questinä oli katsoa
rannalla olevasta kartasta kaksi lisärastia ja hakea ne.
Tehtiin klassiset eli
lähdettiin jo painamaan kohti ekaa rastia, kunnes tajusimme että rastivihjeet
olikin annettu peilikuvana. Ei siis muutakun uparit ja toiseen pusikkoon. Rasti
löytyi helposti ja palasimme takaisin toisen rastin pariin. Siinä vierähtikin
sitten tovi jos toinenkin, ja rastille alkoi kerääntyä porukkaa enemmänkin.
Haimme rastia ”ikuisuuden”, ennenkö keksimme luovuttaa ja jättää sen väliin.
Myös miesten kärki Neon Sport kirosi samoihin aikoihin rastia ja
pusikkokahlausta. Veikkaan että kyseinen rasti vaikutti lopulta lopputuloksiin
aika paljon, etenkin meidän kohtuullisen kauan rastia etsineiden osalta.
Lähinnä harmittaa että emme tajunneet luovuttaa jo paljon aikaisemmin.
Rantautumista melonnan 2. rastilla.
Haimme vielä melonnan kolmosrastin, ja palasimme pyörille. Lyhyen
huoltotauon jälkeen jatkoimme matkaa vielä parin pyörärastin verran kohti
kisakeskusta ja juoksuosuutta. Viimeinen juoksu (n.6km linnuntietä) sisälsi 10
rastia. Juoksentelimme ne läpi varmaa perusvauhtia. Etenimme lähes yhtä matkaa
toisen Snoukkaritiimin, Annen ja Päivin kanssa. Haimme rasteja 7 ja 8 vähän
pitempään, jolloin Anne ja Päivi pääsivät karkuun. Juoksentelimme vielä
vaihtopaikalle ja viimeiselle questille, missä piti kävellä köyden päällä
erilaisten narunpätkien ja köysien avustuksella. Mun eka yritys loppui
putoamiseen puolivälissä. Vaihdoimme kokelaaksi Ellun ja kun tekniikka löytyi,
homma sujui hienosti. Loppusuoran lähestyessä kompastuin vielä kengännauhaani ja heitin loppuun hienot mahalaskut. Ilmeisesti tilanteesta ei kuitenkan jäänyt todistuasineistoa filmille tai muuallekaan. Meiltä meni koko reittiin lopulta aikaa n. 5h 45 min, sijoituksesta
ei ole vielä tietoa.
Mitä jäi siis käteen? Ainakin rusketusraidat käsivarsiin. Nousumetrejä tuli lopulta
lähes 900, mutta kunnon hapotusta tai muuten äärimmäistä ponnistelua ei tullut missään vaiheessa. Mäet tuli sotkettua lähes
kokonaan keskirattaalla ja juoksukin kulki ok. Suoraan
kulkeva kajakki olisi ollut kiva, mutta arpaonni ei suosinut tälläkään kertaa. Onnistuin pitämään kilpailuviettini kurissa, vaikka myönnetään, että erityisesti pyöräilyosuuella olisi tehnyt mieli mennä kovempaa.
Melontarastin
puuttumisesta ja varustekassien odottelusta huolimatta kiitos taas
järjestäjille. Tällä kertaa ratakin oli sopivan mittainen ;)
Jalkaosasto tuntui kevyeltä vielä sunnuntainakin, joten kisan jälkeiselle päivälle kertyi pari tuntia pyöräilyä + läpsyttelyä aurinkoisella ja lähes tyynellä merellä.
Kuvat: Liisa Paakkanen, lisää täällä.
Kuvat: Liisa Paakkanen, lisää täällä.