Rokualta palattiin illalla klo 10 tienoilla. Äkkiä pesukone
päälle ja tavaraa sisään. Varusteet paikoilleen ja aivot töihin: mitä tarviin
ens viikolla EQ:ssa? Aivot ei toimi, joten kahden kameran, parin tietokoneen ja
laturikasan lisäksi mukaan lähtee pino vaatetta erilaisiin keleihin ja Rokualta
jääneet kisaeväät. Kai nää joku syö? Ainiin, makuupussiakin voi tarvita.
Maanantai 23.7.
Väliin 6h unta, eli ei läheskään tarpeeksi. Aamulla kauppaan
ja asioille. Jone tulee hakemaan neljän tienoilla ja huristellaan KN-keskukselle
juuri sopivasti vapaaehtoisinfoon. Suunnitellaan videotiimin eli Timon ja Akin
kanssa vähän mitä tuleman pitää. Muuten ilta kuluu säätämisessä,
valokuvaamisessa, FB:n päivittelyssä. Rokualla nähdyistä Siltasen Riitta on
lähdössä taas viivalle, nyt Lupus Extremen riveissä. Jaksaa jaksaa.. :) Kirjoitan
ja lähetän tiedotetta suomeksi medialle ja raportoin englanniksi
Sleepmonsterssiin. Nukkumaan puoliltaöin.
Tiistai 24.7.
Kisa-aamuna herätys on klo 3 eli unta ruhtinaalliset 3h. Silti
ei väsytä. Heitän reppuun jotakin tavaraa mitä ajattelin tarvita päivän aikana.
Aamupalalle ja bussiin, joka lähtee n. 4.30 (tai siis viideltä) kisan
starttipaikalle. Tiimit on jännittyneitä ja väsyneitä. Meillä läppä lentää
bussikuskin kanssa.
Porkkalanniemessä tiimit säätävät tavaroitaan ja virittävät
gepsejä reppuihinsa. Tuulinen sää on pakottanut järjestäjät muuttamaan ekan
päivän reittiä. Nyt viritellään tuulessa starttipaikkaa ja kuvataan tiimien
värjöttelyä viileässä ja tuulisessa aamussa.
Starttitöräys kajahtaa ilmoille pian 7:n jälkeen. Tiimit
lähtevät coastaleering -kartta kädessä juoksentelemaan ympäri Porkkalanniemeä.
Viileännäköistä, mutta kyllä tekis itsekin mieli.. Onneksi on Rokua takana,
muuten vierestä katsomista ei kestäisi ollenkaan.. Säntäilyn jälkeen tiimit
suuntaavat kajakeilleen ja lähtevät tuuliselle merelle. Me lähdemme perään
Peten veneellä. Sadetta ripsii hetken, mutta pian poutaantuu. Lyhyen melonnan
jälkeen pysähdytään soutamaan ja toiselle coastaleering –osuudelle.
Matka jatkuu taas kajakeilla, minä, Avantille kuvaava Lilli ja Harrin poika Lauri siirrymme kameroidemme kanssa kohti seuraavaa vaihtoa Harrin
autossa. Vaihtopaikalla odottelemme tiimejä jonkin aikaa. Lepäilemme Laurin ja
Lillin kanssa laiturilla ja partiotaituri Lauri keittää meille pastat lihapullilla
höystettynä. Hyvää on ja juttua riittää puolin ja toisin niin että väsymyksestä
huolimatta ei malta nukkua. Lauri on mahtava tyyppi!
Lounaskokkailut. Kuva: Lilli Rantahakala.
Kärki saapuu pian vaihtoon, josta jatkaa uudelle
coastaleering –pätkälle. Saadaan taas hyvää kuvamateriaalia. Pete lähtee
juoksemaan muistaakseni Multisport.fi:n kanssa osuudelle GoPro –kameran kanssa.
RES veneilee.
Like father like son :)
Pari sanaa kameralle. Timo (vas), Pete ja Aki.
Uintijuoksentelun päätteeksi tiimit availevat taas
vaihtokassejaan ja etsivät rullaluistimet alle. Sanon heipat Laurille ja
lähdemme Peten autolla kuvaamaan rullaluistelua videoryhmän kanssa. Saadaan
hienoa materiaalia. Samalla toivotaan että poliisi ei juuri nyt ilmesty
paikalle, kun ajetaan peräluukku auki ja välillä väärällä kaistalla.. Päivän
ristiriitaisin elämys on yhden ulkomaisen kisaajan tiikerikalsarit. Vetävät
koko jengimme sanattomaksi.
Tigrut.
Rullaluistelun jälkeen vuorossa taisi olla visiitti
KN-keskukselle. Sieltä vielä käväisy kuvaamassa Flying Foxia lähistöllä ja
odottamaan kärjen saapumista KN—keskukselle vaihtoon. Omjakon tulee kärjessä ja
jää nukkumaan tunniksi. Multisport.fi tulee Omjakonin juuri lähdettyä ja
nukkumista ei harkita. Räpsin kuvia, kirjoitan tiedotetta ja raportoin Sleepmonstersille.
Keskiviikko 25.7.
Tähän väliin 6h unta. Tekee hyvää. Aamulla FB:n päivittelyä,
vaikka GPS-tiimi ja Pete hoitavatkin hommaa tosi mallikkaasti. Aamupäivällä
käväisemme Juuson kanssa läheisellä kalliolla seuraamassa Redfoxin ja Agde:n
laskeutuminen ja jumarointi. Tajuan vasta illalla että rastilla ollut nainen on
Kaisu, joka oli yhdessä vaiheessa lähdössä myös Rokualle. harmi kun en tajunnut
hommaa ajoissa.
Takaisin KN-keskukselle ja sekalaista hommaa. Yritän
ennakoida ja pakkaan kassit valmiiksi yöreissua varten. Yritän osua samaan
kyytiin Peten ja Timon kanssa, ja olen jo ehtinyt oppia, että kun käsky käy, on
parasta olla valmiina. Syödään peten kanssa lounas KN-keskuksella ja lähdetään
kuvaamaan. Timolle ei kerrota että syötiin jo.. :)
Kuvataan autosta pyöräilyä, Finnfoam -uiskentelua ym. päivän
tapahtumia. Omjakon tulee ekalta Finnfoam –pätkältä ekana – ilman housuja.
Explain this to foreign media..
Siitä ei irtoa kovinkaan paljoa julkaisukelpoista materiaalia mutta vitsin
aihetta kylläkin. Päivällä on lämmin ja paarmoja ja sääskiä piisaa. Kuvaamme
myös pitempää Finnfoam –pätkää ja sekin vaatii pientä sensurointia. Tekee mieli
kisaamaan. Odottelemme tiimejä Finnfoamin loppuun. Kirjoitan pusikossa päivän
tiedotteen ja raporttia Sleepmonsterssiin. paras kun ei lue toista kertaa
tekstiä niin saa homman valmiiksi nopeammin. Yritän latailla kuvia nettiin,
mutta yhteys on huono ja siirto vie aikaa. Sekä koneen että puhelimen laturit
jäi tietenkin KN-keskukselle, joten säästöliekillä mennään.
Multisport.fi lähdössä ylös vesitorniin.
Keskiviikkoyönä taisi olla myös vesitorni –quest, joka on
muutettu porraskiipeämiseksi ja lyhyeksi suunnistustehtäväksi
turvallisuussyistä. Kuuntelemme alhaalla hihitellen joukkueiden reaktioita tornissa,
mutta kärkikaksikko ei ole moksiskaan siitä, että kartta olisi ehkä kannattanut
ottaa mukaan, tai portaat saattaa joutua kiipeämään uudestaan. Multisport.fi
tuntee ilmeisesti Peten metkut vielä paremmin ja keksivät ottaa kartan mukaan
ylös heti kättelyssä. Yksi rasti on kuulemma Henriikan takapihalla, joten
loppujen lopuksi karttaa ei varmaan edes tarvittu.
Tornilta lähdemme huoltikan ja pitsatankkauksen kautta Syndalenin
armeija-aluelle, missä seuraava vaihtopaikka ja tiimien 2h pakollinen lepotauko
sijaitsee. Unta kertyy itsellekin se samainen 2h tällä kertaa auton
takapenkillä.
Torstai 26.7.
Seuraavana päivänä edessä on taas kiireinen kuvauspäivä ja
olo on yllättävän virkeä. Kiertelemme Peten ja Timon, sekä takaisin remmiin
liittyneen toimittajamme Akin kanssa kuvaamassa ja haastattelemassa tiimejä.
Kuvaamme Kick bikingia ja käymme upealla rannalla kuvaamassa Omjakonin ajelua
pitkin pitkospuita. Se olisi mahtava telttailupaikka.
Aamupalaksi kuivia
nuudeleita ja pikapuurojauhetta kylmässä vedessä. Suuntaamme hankoon katsomaan, kun Omjakon kasaa itselleen
purjelautan ja lähtee seilaamaan 6km Hangosta takaisin Syndaleniin.
Sails up!
Siellä
varusteiden säätöä ja joukkue katoaa merelle pitkälle melontaosuudelle.
Kuvailemme vielä muitakin tiimejä kick bikessa ja Pete meloo koko kolmikon
saareen kuvaamaan sodanaikaisia kivibunkkereita, joihin pari rastia on
piilotettu. Tapaamme saaressa RESin ja Ebiken, jolta irtoaa haastattelukin.
Palaamme Syndaleniin ja Pete katoaa taas jonnekin. Lähdemme Akin
ja Timon kanssa kuvaamaan, mutta päädymme pitämään 1,5h huoltotauon ja
akkujenlataussession läheisellä Teboililla. Kahviaddiktiosta kärsivä Aki saa
helpotusta oireisiinsa. Paikallinen tukevahko hedelmäpelinainen omaa maailman
kummallisimman naurun. Kirjoitan ja
lähetän taas tekstiä englanniksi ja suomeksi tienpäältä. Onnistuuhan se
tiedottaminen näin sivutyönäkin.
Illalla pakkaamme tavarat Akin autoon, joka lähtee maitse
kohti melonnan päätepistettä. Minä, Timo ja Pete lähdemme merelle kuvaamaan
melontaa. Saamme materiaalia mm. Ebikestä, Agdesta, SOSista hyvän
rastinottopätkän. Multisport.fi saattoi näkyä myös, mutta en muista varmaksi.
Meillä on tavallaan kiire, että ehtisimme melonnan loppuun ennen kärkeä. Sää ja
maisemat ovat taivaalliset. Meri on aivan tyyni, maisemat todella kauniita ja
kaiken kukkuraksi mieletön auringonlasku hemmottelee meitä. Filmillä on melkein
yhtä paljon maisemakuvia kuin kisakuviakin. Matkan loppupuolella yritän
muistaa, että ihan joka pilvestä ei tarvitse ottaa kuvaa.
Olemme perillä melonnan lopussa juuri kun pimeys alkaa
laskeutua. Rastimiehet ja Pete alkavat säätää köysitikkaita ja rastia kiinni
siltaan, ennen Omjakonin tuloa. Minä ja Lotte epäilemme rastin turvallisuutta, sekä
kilpailijoille että ohi ajaville veneille, mutta quest jää muotoonsa.
Perjantai 27.7.
Yritän nukkua taas Akin autossa, mutta uni ei maistu. Tähän
väliin siis unta 0h. Havahdun pystyyn kun Omjakon säätää rannassa tavaroitaan. Kuvaamme
heidän touhujaan ja katsomme kun tiimi kääriytyy lusikkaan nokosille. Kello on
soimassa kolmelta, ja he ehtivät pois alta ennenkö Multisport.fi saapuu samaan
paikkaan. Katselemme Loten kanssa Multisportin Eepon selviytymistä tikkaista ja
huokaisemme syvään, kun tikkaat alkavat luistaa alaspäin. Ne on heitetty jonkun
puomin yli niin, että jos astuu vain toiselle tikasjonolle, ne alkavat luistaa
alaspäin. Todella turvallista..
Multisport rantautuu, keräilee varusteensa. Yksi kisan
helmistä on Multisportin Ville Niemelän housujenvaihto, joka päätyy Peten
puhelimesta tietenkin myös Facbookkiin. Tiimi ottaa pyörät alleen ja me
lähdemme autolla perään. Kuvaamme autosta lyhyen pyöräpätkän, kunnes tiimi
saapuu kanoottimelontatehtävälle. Naureskelemme tiimille, joka yrittää keksiä
millainen koira tehtävään on haudattuna. Nauramme etenkin Eepon idealle lähteä
osuudelle ilman kanoottia. Kartan mittakaava on sen verran iso, että uiminen
olisi aivan varmasti kaikista älyttömin tapa suorittaa osuus. Tiimi lähtee kuin
lähteekin lopulta kanootin kanssa. Muilta osin taktiikka taitaa olla vielä
auki.
Kanoottitehtävän suunnittelua.
SOS hioo taktiikkaansa kanoottitehtävään.
Odottelemme myös SOSin kanoottitehtävän alkuun. Tiimi unohti
pelastusliivit vaihtoon, joten ei muuta kun takaisin. Onneksi pyöräilyä ei
ollut kuin muutama kilometri. Omjakon saapuu melonnasta SOSin palatessa
takaisin. he saavat lainaksi Omjakonin kanoottikärryt, joten loppujen lopuksi
liivien unohdus ei varmasti ollut pelkästään huono juttu.
Makkaramestari skarppina.
Paistamme jossakin välissä aamupalamakkarat ja kellon
lähestyessä aamu kahdeksaa lähdemme etsimään Timon ja Peten kanssa huoltoasemaa
ja kahvia. Aki on jo lähtenyt KN-keskukselle nukkumaan. Taisimme kuvata aamulla
vielä jotakin, varmaan pyöräilyä, kunnes on aika palata taas KN-keskukselle valmistautumaan voittajien maaliin tuloon. Pihaan kerääntyy porukkaa kun odottelemme
Omjakonia perille. Tiimi saapuukin hyvävoimaisena, ajaa alas rantaan ja käy
Finnfoameilla hakemassa vielä yhden rastin järven takaa. Tiimi jää vielä
kampaamaan tukkaansa, mutta ilmestyy maaliviivalle pyörineen. Hymy irtoaa
helposti ja skumppa suihkuaa pullosta. Maalissa voittajia odottaa juoma ja Ylen
toimittaja kysymyksineen. Tiimi vastailee ja jää nauttimaan auringosta ja
kiireettömyydestä maalialueelle.
Maaliin 10 metriä.
Tunnin päästä tulee Multisport.fi ja heistä jonkin ajan
kuluttua SOS. Kaikki tiimit näyttävät onnellisilta. Kuvaan loppuillan tiimien
maaliintuloa ja raportoin tiedotusvälineille ja Sleepmonsterssiin
lopputuloksista. Latailemme lisämateriaalia myös Facebookkiin ja kuvagalleria
täyttyy sitä mukaa kun koneet raksuttavat.
Ilta vierähtää headquarterssin koneilla. Tarkoitus oli jäädä
bankettiin asti, mutta saan alkuillasta viestiä ja joudun lähtemään jo samana
iltana pois. Pikkaraiset tarjoavat kyydin Kirkkonummelle, mitä hyppään junan
kyytiin kohti Helsinkiä. Päivän hankalin tehtävä onkin pysyä hereillä niin että
osun pois junasta Huopalahdessa. Olen kotona 22.30 tienoilla. Kassit jää purkamatta
kun kaadun sänkyyn. Antoisa reissu, mutta univelka painaa.
Lauantaina päivittelen vielä Facebookkia ja lataan viimeiset
kuvaat galleriaan. Hommat alkaa olla paketissa. harmi kun banketti jää väliin,
mutta ilman autoa en jaksa lähteä enää säätämään. Kulunut viikko oli täynnä paljon
kaikenlaista. Tuntuu etuoikeutetulta, että olen päässyt näkemään reitin parhaat
palat siinä missä kilpailijatkin. Erityisesti venereissu auringonlaskussa
torstai-iltana oli aivan omaa luokkaansa.
Seuraavaksi paluu arkeen: päivittäinen suihku, wc, normaali
ruoka ja yöunet kuulostavat houkuttelevilta. Niin myös paluu treenauksen
pariin. Sunnuntaina kävin juoksemassa 1,5h VK-lenkin ihan vaan liikkumisen
riemusta. Ei ehkä mikään erityisen järkevä harjoitus tähän väliin, mutta joskus
vaan pitää vetää enemmän tunteella kun järjellä.
Kisatavaraa:
Omat kuvat vähän hävettää, kun ei ollut aikaa editoida, ja mukana
on myös kaikki vahinkolaukaukset. Onneksi myös muutama ihan onnistunutkin otos.