Viikonloppu Jämillä.

Viikonloppuna kisattiin Jämi147:n toinen osakilpailu, 84km maastopyöräkisa Jämin hiekkaisissa harjumaastoissa. Mari lähti seuraksi tekemään treeniviikonloppua hiihtoputkessa, joten perjantaina aamulla ladattiin taas kerran auto täyteen tavaraa ja kaasuteltiin kaupan kautta Jämille. Marin tehdessä pari treeniä jo perjantaina minä yritin rajoittaa innostusta ja käydä vain lyhyellä tunnin lenkillä tutustumassa pyöräreitin alkukilometreihin. Kävin muutama viikko sitten Jämillä ajamassa, joten tiesin jo ennakkoon mitä oli edessä. Illalla käytiin vielä vähän uimassa Jämin ulkouima-altaassa ja laiskoteltiin huoneessa olympialaisia katsellen.

Aamuhulinaa kisakeskuksessa.

Lauantaille ehdittiin luvata kaikenlaista säätä, mutta sateisen yön jälkeen aamu valkeni lopulta pilvisenä ja tuulisena. Perussuomalainen +16 tuulinen kesäsää. Startti oli klo 10 viereiseltä lentokentältä.

Asettautumista lähtöviivalle. Lähtijöitä oli reilu 400.

Viivalla oli aika paljon harrastajan näköistä sponsorilogoilla varustettua porukkaa. Otin silti rohkeasti starttipaikan joukon puolivälin tienoilta, koska hiihto-osakilpailusta oppineena en halunnut myöskään jäädä hitaampien taakse pussiin kovin pitkäksi aikaa. Ohitelkoot sitten muut jos olisin liian hidas.

Päivän kalusto.

Startista ampaistiin liikkeelle ihan mukavaa vauhtia. Odotin että porukka lähtee painamaan heti täysillä lentokenttää pitkin, mutta startissa ei ollut mitään suurta dramatiikkaa. Ohittelin jonkin verran porukkaa ekoilla kilometreillä, kun haettiin jonoasetelmia. Ekat 20km olivat tuttuja, joten ajoin aika reipasta vauhtia heti alusta, kun tiesin että n. 13km jälkeen alkaisi useamman kilometrin loiva hiekkatieosuus, jolla pystyisi tarpeen mukaan vähän huilaamaan.

Off we go.

Reitti mutkitteli Jämin lähimaastoissa, käväisi välillä Pirkan uraa mukaillen Hämeenkyrössä ja Ikaalisten suunnalla ja palaasi lopulta takaisin Jämille. Single trackia oli jonkin verran, mutta kovin tekniseksi reittiä ei voi kuvailla. Silti ajamisessa riitti vaihtelua, kun alusta vaihteli kangaspolusta hiekkaiseen metsäautotiehen ja hiekkapohjaiseen maantiehen, upottavilla hiekkaosuuksilla höystettynä. Pari kilsaa taisi olla asfalttiakin. Nousua ja pehmeää hiekka-alustaa oli ihan riittämiin, niin että reiskat sai hapoille ilman suurempia ongelmia. Reitti nousi harjun päälle muistaakseni 4 kertaa ja muutenkin ylämäkeä piisasi. Eniten hapotti oikeastaan habat, kun ajaminen oli välillä aikamoista rynkytystä.

Ajoin alkumatkan n. 4h tavoiteaika mielessäni. Pari ekaa tuntia olinkin hyvin aikataulussa, mutta 45km jälkeen kun harjuun oli kiivetty jo 3 kertaa, reiskat hapotti sen verran, että alko käydä selväksi että keskinopeus laski 20km/h tienoille. Kesällä on kyllä tullut ajettua, mutta enimmäkseen pk-lenkkejä tai mäkivetoja Malminkartanossa, joten kokemusta useamman tunnin vauhdikkaammasta ajelusta ei juuri ollut. Toki viimeksi Rokualla ajettiin noin 130km, mutta vauhti oli sen verran leppoinen, että sitä ei voi oikein tähän verrata.

Sää oli koko päivän tuulinen, ja vastatuuli puski kasvoille tieosuuksilla. Sain peesiapua miehiltä tasan nolla metriä. Paikka oman selkäni takana sen sijaan oli kovinkin suosittu. Lopussa olinkin sanoa pari valikoitua peesaajille, kun vuorovetohaluja ei ollut kenelläkään.

Viimeinen 20km oli aika tuskaista, ja kurvien jälkeen vaan toivoi että sieltä ei paljastuisi mitään kovin jyrkkää mäkeä. Lopussa vielä pieni loppukiri, ja vikalla kilometrillä taakse jäi vielä edellä ajaneet 3 ”sponsorilogohousumiestä”. Loppuaika painui reilusti 4h päälle, n. 4h 13min ja sekunnit päälle. Ennakko ajatus oli tehdä hyvä kova treeni ja toivoa että ei tulisi maaliin ihan viimeisenä. Hämmästys olikin jonkinmoinen, kun kuulin ajaneeni kymppisakkiin, yhdeksänneksi. Oho. En nähnyt koko matkalla yhtään naista, joten en tiennyt yhtään kuinka kovaa tai hiljaa sotkin muihin nähden. Jäin toki voittajasta, Oravamäen Maijasta, tunnin verran, mutta kovempaa ajaneet olivat kaikki tuttuja nimiä joko pyöräkisojen kärkisijoilta, hiihtokisoista tai seikkailukisojen kärkitiimeistä. ”Noubadien” listalla sijoituin siis aika korkealle ;)

Imukykyiset lisäsiivekkeet.

Illalla lepuuttelin jalkoja uima-altaalla ja käytiin Marin kanssa kisakeitoilla tapaamassa tuttuja. Pienellä venyttelyllä jalat virkosivat mukavasti niin, että sunnuntaina pystyi vielä tekemään mukavan 3h treenin hiihtoputkessa ja sauvojen kanssa hölkötellen.

Paluumatkalla sunnuntaina pysähdyttiin vielä Ylöjärvellä pyöräkisojen (jotkut kortteliajot) kulisseissa ja Mari kävi tsekkaamassa yhden rullahiihtokisan reitin. Kisakahviosta vielä evässämpylät mukaan ja kohti viimeistä etappia, kotia. Taas oli hauska ja tapahtumarikas viikonloppu. Silti aika mukavaa, että viikon päästä saa olla ihan vaan kotimaisemissa.