tiistai 20. marraskuuta 2012

Marraskuulumisia.

Sadetta, harmaata, pimeyttä.. Sou what! Yhdyn Paavo Lipposen sanoihin.

Tämän vuoden osalta kesäkausi päättyi viimeistään Tallinnan ”sprinttiin”, mistä tulikin podium -sijoitus ja naisten sarjan voitto. Mutta meikäläisen syksyyn ei tällä kertaa kuulu yli- ali- tai muutakaan kautta mentäviä jaksoja, koska hiihtokausi kolkuttelee jo ovella!

Vaarojen maratonin jälkeen Kivikon hiihtohalli aukesi kuin tilauksesta, ja sitä onkin tullut hyödynnettyä siitä lähtien säännöllisesti pari kolme kertaa viikossa. Ja te jotka tuhahtelette sisähiihdolle, tulkaa joku kerta seuraksi. Tai noh, tottahan se on, ei hallihiihtely aina niin innostavaa ole, varsinkaan Kivikon olosuhteissa. Mutta kun tekee samalla esim. tekniikkatreenin, aika kuluu kuin siivillä.

Hiihtorintamalla menee muutenkin mukavasti: tekniikka on parantunut vuoden takaisesta selvästi, etenkin vapaalla. Nykyään myös esim. puolen tunnin jakso tasuria Kivikon nihkeillä ja pehmeillä laduilla ei ole enää mitään rimpuilua jaksaako loppuun asti vai ei. Tasuritekniikkakin saatiin hiottua kuntoon, joten lähtökohdat talveen ovat siis ihan mukavat.

Hiihtelyä, pyöräilyä, punttia, sauvarinnettä. Siinäpä tämänhetkiset pääkuulumiset liikkumisen osalta. Juoksu temppuilee (taas), mutta kun muu tekeminen ja ylämäkijuoksu onnistuvat, niin en jaksa stressata asiasta. Ainahan se temppuilee.

Lajikokeilujen osalta viimeisimmät kuulumiset on elokuulta, jolloin testailin koskimelontaa. Nyt marras-joulukuussa testailu jatkuu taas, mutta vähän tutummalla lajilla. Vuorossa on nimittäin vapaauinti. Syysviikkojen iloksi ilmottauduin mukaan vapaauinnin tekniikkakurssille. Uimaopetusta minulle sopivana ajankohtana 1,5km päästä kotoa. Miten sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä? Minähän olen siis ihan paska uimari (se joka tapailee saunomisen välissä kaula pitkällä jotain rinulin tapaista). Toki kisakauhomiset pelastusliivien ja varusteiden kera on sitten eri asia. Mutta uinti on sellainen laji, joka olisi kiva hallita niin että siitä voisi nauttia, edes palauttavana välipalana. Sitä siis tavoitellaan, katsotaan kuinka käy.

Lisää hyviä uutisia. Olen nimittäin saanut taustajoukkoihin mukaan uutta väriä. En sanoisi että valmentajan, mutta kuitenkin jonkun, joka katsoo vähän harjoittelun päälle ja laatii järkevää runkoa ja jaksotusta tekemiselle.

Täytyy kyllä paljastaa, että siinä tuntee olonsa vähän alastomaksi, kun ekaa kertaa elämässään avaa treenipäiväkirjansa jonkun muun silmille. Tekis mieli selitellä kaikenlaista ”en mä oikeesti” ja ”kyllä mä oikeesti”, mutta sain hillittyä itseni. Karu totuushan näkyy paperilta. On oikeesti mukavaa ja kehittävää kuulla palautetta, sekä kehittämisajatuksia että myös "synninpäästö" omille systeemeille. 

Loppuun vielä parhaat kuulumiset: Perjantaina starttaa juna kohti Kolaria. Edessä on hiihtokauden ensimmäinen oikea hiihtoviikko Ylläksellä. Perillä on 45 senttiä lumikerrosta ja latuja auki 115km. Treeniohjelma on laadittu valmiiksi ja treeniseurakin on viimeisen päälle. Ai että..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti