Spring Adventure 2011

Seikkailukausi pyörähti käyntiin 7. toukokuuta Karjaalla. Jalkavaivojen takia edellisestä startista oli lähes vuosi, joten edellisen illan pakkailut sujuivat innokkaan odottavissa tunnelmissa. Lauantaiaamuna kello soi 5.30. Aamupalaa napaan ja kamat kasaan. Juha tuli hakemaan pihasta 6.15. Siitä matka jatkui Turun moratille ja kohti Karjaan ruotsinkielistä ala-astetta. Olimme perillä hyvissä ajoin, joten pyörien ja muiden tavaroiden säätämiseen oli ruhtinaallisesti aikaa. Kartat ja reittikirjat saatiin kasilta, jonka jälkeen alkoi reittisuunnittelu niin että kaikki oli ajoissa valmista klo 9.30 tapahtuvaan starttiin.

1 Muistisuunnistus

Kisa alkoi muistisuunnistuksella. Kaikki seisoimme hiekkakentän keskellä, jonka jokaisessa kulmassa oli yksi kartta. Jokaisessa kartassa oli yksi rasti. Kun lähtölaukaus pamahti, säntäsimme arvalla kohti karttoja tavoitteena löytää mahdollisimman nopeasti se kulma, jossa A rasti sijaitsi. Rastipaikka mieleen ja juosten rastille. Jonot olivat kohtalaiset, joten eksymään ei päässyt. Kaikkien A-D rastien välissä piti palata takaisin leimaamaan kentällä.

Järjestäjät tekivät jäynän: kun palasimme letkassa takaisin etsimään B-rastin karttaa, kartat oli sekoitettu. B-kartta oli vaihdettu sinne missä A-kartta juuri oli. Löysimme kuitenkin oikean kulman aika nopeasti.  Jolkottelimme ihan hyvää vauhtia kaikki rastit läpi, teimme vaihtoleimauksen ja otimme pyörät alle.

2 Melonta

Seuraavaksi oli lyhyt, ehkä 500m siirtymä joen rantaan, missä hyppäsimme kanootteihin. Ehdimme meloa jokea ehkä 100m, kun Juha tiputti emitin jokeen. Sinne se upposi ja hukkui jonnekin joen pohjaan. Ei muuta kun uparit ja takaisin rantaan selvittämään järjestäjiltä mitä tehdään. Parin puhelun jälkeen palasimme pyörällä kisakeskukseen, mistä saimme lainaksi uuden emitin. Säätämisessä tuhraantui aikaa ehkä 20-30min, vaikea arvioida.

Saimme onneksi jatkaa siitä mihin jäätiin, joten painuimme takaisin rantaan. Lähdimme joelle varmaankin viimeisinä. Joella säätäminen jatkui. Teimme pari turhaa lisämutkaa, sillä kartta oli tietysti pyörässä eikä taskussa. Juhan ohjailu ei vienyt meitä "ihan suoraan", joten rastille päästyämme vaihdoimme niin että minä ohjasin takana. Ja lisäksi saimme viimeiseksi lähteneinä allemme kaikkein hitaimman muovisen kanootin ja painavimmat melat. Enkä ikävä kyllä edes liioittele, sillä tämä yksi vuokrakanooteista oli nimittäin oikeasti erilainen kuin muut.

3 MTB

Joen jälkeen hyppäsimme pyörän selkään. Haimme ensin kolme rastia pyörillä. Reitillä oli myös ihan oikeaa, vaikkakin helpohkoa, maastoajoa, mikä oli ainakin minun mieleen. Monta tuntia maantienlaitaa voi olla vähän puuduttavaa ainakin kartattomalle suunnistajalle. Neljäs rasti sijaitsi laskettelurinteen päällä. Sinne piti punnertaa itsensä ensin pyörän kanssa, minkä jälkeen rinne piti juosta alas ja takaisin ylös kolme kertaa. Jalat toimivat yllättävän hyvin, vaikka toki kapuaminen tuntui lihaksissa. Rinteessä oli paljon muitakin joukkueita, ja ilmeisesti otimme siinä muiden etumatkaa kiinni. Miesten sarjassa rinne piti nousta ilmeisesti viisi kertaa. Ei käynyt kateeksi..

Urakasta selvittyämme karautimme pyörällä rinteen alas ja jatkoimme pyörärasteja. Järjestäjät olivat käyttäneet mielikuvitustaan rastien sijainnissa. Yksi rasti oli sillan sisällä, jonne piti mennä monen metrin korkeudessa harppoen puomilta toiselle. Toinen rasti sijaitsi syvällä rautatietunnelissa, jossa oli niin pimeää, että tarvittiin taskulamppua. Vielä muutama ”tavallinen rasti” ja takaisin vaihtoon.

Loput

Neljäs osuus oli perinteistä juoksusuunnistusta. Haimme 7 rastia eri puolilta metsää. Osuus oli aika perinteistä suunnistusta ja kompassikin tuli tarpeeseen. Maasto oli kuivaa ja siellä pääsi melko hyvin etenemään. Tällä osuudella ei tainnutkaan sattua mitään sen kummallisempaa. Juoksu päättyi kisakeskukselle, mistä juoksimme taas rantaan. Edessä oli toinen melontaosuus. Saimme alle nopeamman kanootin ja pysyimme tällä kertaa heti alusta alkaen suorassa. Rastinotto meni säätämiseksi, koska karautimme ensin ohi kun luulimme että rasti ei ollut meidän. Onneksi tarkistimme asian. Juha hyppäsi rantaan hakemaan rastin. Kanoottiin paluu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kanootti oli kaatua kokonaan, mutta ei onneksi sentään. Sen sijaan se hörppäsi puolelleen vettä. Jouduimme siis suorittamaan tyhjennysoperaation ennen paluumatkaa.

Melonnan jälkeen kisa jatkui ”wetrun” –osuudella. Toisen piti laskeutua sillalta köyttä pitkin jokeen leimaamaan. Delegoin sen taas Juhalle, joka polttikin kämmenensä tehtävässä aika pahasti. Osuuteen sisältyi sen lisäksi kaksi muuta rastia, joille lyhin reitti oli uida joen yli. Valitsimme kuitenkin hitaamman mutta kuivemman ratkaisun eli kiertoreitin. Kuulin kisan jälkeen että kylmä vesi oli saanut ainakin joidenkin jalat kramppaamaan pahasti, joten en tiedä oliko kiertoratkaisu lopulta nopeampi vai hitaampi.

Wetrun -osuuden jälkeen tehtävänä oli kantaa kanootti ja melat sen 500m takaisin vaihtopaikalle. Se meni vähän äheltämiseksi. Raahauksen ja vaihtoleimauksen jälkeen saimme järjestäjiltä uudet kartat viimeiselle osuudelle, joka oli cityrun, eli kaupunkisuunnistus. Rastit risteilivät pääosin kartan laidasta toiseen ympäri kaupunkikortteleita. Numeroliivein varustellut, enemmän tai vähemmän vettävuotavat kilpakaksikot taisivat herättää paikallisten keskuudessa hieman ihmetystä. Ainakin yhdellä terassilla nielaistiin oluet väärään kurkkuun..

Vilkuilimme kelloa ja päädyimme jättämään kaksi rastia väliin, jotta emme menettäisi pisteitä aikarajan ylittämisen takia. Maalissa kuitenkin selvisi, että kisan maksimiaika ei lopulta ollutkaan 6h vaan 6,5h. Olisimme siis vaarmaan ehtineet hakea vielä ne kaksi rastia, mutta päätimme kuitenkin jättää ne väliin. Päätöksentekovaiheessa aikaa oli jäljellä enää n. 10 minuuttia, eilä siinä mitään kärkisuoritusta oltu muutenkaan tekemässä, joten samapa tuo.

Kokonaisuutena kisa oli tosi kiva (tietysti laskettelurinnettä lukuun ottamatta :). Rata oli vaihteleva, aika rankka ja painottui tällä kertaa enemmän juoksuun. Kiva että ”tavallisissakin" rasteissa oli käytetty mielikuvitusta ja sijoiteltu niitä vähän erilaisiin paikkoihin. Sää oli mitä parhain: kuiva, aurinkoinen ja lämmin. Yleensä seikkailusäähän kuuluu lumi, räntä, vesi ja rakeet. Nyt ei saatu mitään niistä ja jopa lenkkarit säilyivät kuivina. Kisatuloksia ei ole vielä julkistettu, joten saa nähdä mille sijalle tällä säätämisen määrällä pääsee..

Tulostiedottaminen on ainut asia mistä järjestäjät saavat miinusta. Varmasti väliaika- ja pistelaskelmat ottavat aikansa, mutta toivottavasti jatkossa alustavat tulokset saataisiin nettiin jo kisailtana tai viimeistään seuraavana päivänä, edes kärkikolmikkojen osalta. Me kun ei ehditty jäädä seuraamaan edes palkintojen jakoa.