Heti perään pitää todeta, että alkuperäinen tarkoitus oli
osallistua kuntosarjaan, mutta se järjestettiin vääränä päivänä. Onneksi
sentään löytyi ikäsarjaluokka, johon pystyin osallistumaan. Elitessä/avoimessa
kisaaminen maailman ja Suomen parhaiden rinnalla olisi ollut ehkä vähän liian
karua, jopa meikäläisen huumorintajulle..
Vaihtotreenausta parin
viikon takaa.
Huristeltiin Mari kanssa Jämille perjantaina jo hyvissä ajoin vapaapäivän turvin. Perillä kokosimme pyörät, katsoimme hiihdon SM-sprinttejä ja kävimme
tsekkaamassa missä kunnossa reitit olivat lämpimän viikon ja aurinkoisen +8
asteisen päivän jälkeen. Piipahdimme nimittäin Jämillä viikko takaperin viikon
aikana tsekkaamassa reitit ja tekemässä muutaman vaihtoharjoituksen. Saimme
todeta, että reiteille ei oltu tehty oikeastaan mitään. Tilanne
MM-kisojen aattona ei siis oikein vakuuttanut..
Perjantain kisainfossa.
Illalla kisainfossa kuulimme että reittejä oli muutettu
radikaalisti. Juoksu tulisi tapahtumaan Jämiareenan viereisellä lentokentällä
juoksemalla sitä päästä päähän. Jee.. Maastopyöräilyosuus oli myös vaihdettu. Se
suoritettiin alun perin hiihtoreitiksi tarkoitetulla reitillä. Myös viimeinen
osuus eli hiihto oli siirretty kuntovitosen reitille. Matkat olivat lyhentyneet
hieman suunnitelmista ainakin ikäsarjojen osalta. Pituudet menivät kutakuinkin
5+5+5. Myös vaihtoaluereitit ja vaihtoon tulon suunnat olivat muuttuneet. Illan
tavasimmekin vaihtokarttaa ja reittejä.
Kisapäivän aamu valkeni harmaana ja sateisena. Hiihtoreitti
oli ajettu illalla ja siinä oli ainakin hieman lunta. Toivoimme tietysti että
sitä olisi jäljellä myös ikäsarjojen startissa klo 16. Aamu meni löysäillessä,
suksia testaillessa ja shoppaillessa hiihtoputken Kesportissa. Ostosten
innoittamana tiimi sai myös uuden nimen tulevan kesän seikkailukoitoksiin ja
muihin järkeviin päähän pistoihin.
Naishuiput odottamassa starttivuoroaan.
Elite –sarjat sekä U23 starttasivat klo 12. Seurasimme
kisaa ja jännitimme tuttujen suorituksia. Tilanteet vaihtelivat jokaisessa
vaihdossa. Miehissä erot olivat lopussa selvät, mutta naisissa kärkikolmikko
lähestyi maalialuetta yhdessä. Loppusuoran lähestyessä erot alkoivat venyä.
MM-kulta meni Tsekkiin, mutta Maija Oravamäki taisteli hienosti Suomeen MM-hopeaa
todella vaikeassa kelissä ja raskaalla radalla.
Nuoret starttasivat klo 14 ja me pääsimme tositoimiin
vasta klo 16. Onneksi sade oli loppunut. Omat tavoitteet eivät olleet
kilpailullisia, vaan saada kropasta pitkästä aikaa tehoja irti ja tehdä hyvä
kova harjoitus. Starttia odotellessa olo
tuntui hyvältä, mutta pyöräosuus epäilytti. Varsinkin kun jo päivällä kommentit
reitistä olivat luokkaa ”ihan hirveessä kunnossa”.
Starttasimme siis Jämikeskuksen pihasta klo 16. Tarvoimme
muutaman sata metriä ensin sulassa sohjossa, kunnes pääsimme sulalle
lentokenttäkierrokselle. Kierros juostiin kahdesti. Erot alkoivat kasvaa jo
alussa, koska startissa oli monen tasoista porukkaa, alkaen mm. seikkailijana tunnetusta Martin Flintasta. Toinen ääripää oli 70-vuotiaiden sarjan
papparaiset. Itse keskityin omaan vauhtiin ja yritin aloittaa vähän maltillisesti. Sykkeet pyörivät 165:n tuntumassa ja juoksun jälkeen olo tuntui kohtuullisen hyvältä.
Sitten siihen pyöräilyosuuteen. Sanotaanko vaikka niin,
että lupaan, etten ikinä enää valita pyörän tunkkaamisesta seikkailukisoissa.
Reitti oli aivan kamalassa kunnossa. Alun isot mäet oli mahdotonta ajaa ylös,
joten ne työnnettiin ylös pyöräilykenkien luistaessa märässä sohjossa. Alamäet
sujuivat sohjosta ja urista huolimatta jotenkin. Niissä uskalsi päästellä
vapaana, kun kaatuessa alusta olisi pehmeä. Hain ajettavaa uraa radan reunasta,
ja kaaduin kertaalleen ns. radan reunan yli alamäkeen jorpakkoon. Syke paukutti
200 ja kirosanat lentelivät. Tunnustan, että itseään sai tosissaan motivoida
jatkamaan edes ekan pyörälenkin loppuun. Kohokohta tuli ns. takakaarteessa, missä sohjoa oli niin paljon, että ajamalla etupyörä olisi juuttunut etuakselista kiinni.
Lenkin loppupäässä tasaisella ajettava
linja alkoi löytyä, ja kuulin että en epäilyistä huolimatta ollutkaan
viimeisenä reitillä. Niimpä sain motivoitua itseni jatkamaan maalin sijasta uudestaan
sohjoiseen ylämäkeen. Pyöräosuus tuntui kestävän ikuisuuden, mutta se
loppui juuri kun olin päässyt hommasta jyvälle.
Hiihdon vaihto oli vähän hidas, kun yritin ennaltaehkäistä
pyöräosuudella alkaneiden kramppien uusiutumista. Vauhtiin päästyäni sukset luistivat lumi-hiekkayhdistelmästä huolimatta ihan kohtuullisesti. Hiihdin yhtä ohitusta lukuun
ottamatta koko osuuden yksin. Kirittäjän puuttuessa lykin sen keskinkertaista
vauhtia maalia odotellen. Ei siis mikään hyvä hiihto, mutta maaliin lopulta
päästiin hyvän kovan harjoituksen päätteeksi. Tavoite siis saavutettiin.
Ekat kommentit maalissa taisi olla ”ihan hirveetä”, mutta
aika kultaa muistot jopa vartissa. Suosittelen siis sillä ehdolla, että olosuhteet
on edes kohtuulliset. Tai jos omaat reipasta retkeilymieltä, poltetta pyörän
työntämiseen ja huumorintajua olosuhteiden suhteen.
Ai miten kisa lopulta meni? Noh, luulin osallistuneeni vain
SM-saarjaan kuntoilumielessä, mutta kotimatkalle lähdettiin MM-kulta
kaulassa. Ai montako osallistujaa mun ikäsarjassa
oli? Mooooonta. Ja voitto oli ylivoimainen, Nyt vain odotellaan postia Saulilta. Onhan linnanjuhlissa kaikki
ruuat hylaa? ;P
Jalometallit kaulassa on helppo hymyillä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti