Valio-Jukolassa.

Viikonloppuna suunnistettiin perinteinen Jukolan viesti Vantaalla, mihin itsekin pääsin osallistumaan parin vuoden tauon jälkeen. Hellesää lämmitti mukavasti, kun sotkin Hakunilaan puolen päivän jälkeen. Fiilis oli korkealla ja ennusmerkit oikein hyvät!

Minulle oli valikoitunut Venlojen kolmososuus. Netin tulospalvelu tökki kännykässä, joten oman joukkueen tilannetta oli vähän hankala seurata teltalta käsin. Teijalla meni avausosuuteen noin 1.15, joten arvioimme että Marja selviäisi hommasta suurin piirtein samassa ajassa. Niimpä olin valmiina ja siirryin lähtöalueelle vähän neljän jälkeen. Kun viimein pääsin seurantapäätteelle, selvisi että saisin vielä tovin odotella.. Ja odottelinkin, sellaisen puolitoista tuntia suorassa auringonpaisteessa, pelkän veden voimalla. Viiden maissa maha kurni jo siihen malliin, että toivoin että mukana olisi sittenkin ollut edes geeli tai vähän urheilujuomaa..

Marja saapui vaihtoon osuuden viimeisten joukossa. En ole kuullut koko tarinaa, mutta käsittääkseni hän oli joutunut metsässä ilmeisen vakaviin hengenpelastustehtäviin. Kartanvaihto tapahtui sanoin ”Sinne meinas joku tuolla tonne mettään!!” Että silleen. Ei siinä muuta kun kartta käteen ja juoksulle.

Lopun mäistä oli varoiteltu, joten en lähtenyt liikkeelle ”all out” -meiningillä. Alun pari rastia meni ihan ok, mutta pitemmillä väleillä aloin varmistella, ja otin vähän henkistä varmistusta myös muilta. Olisi pitänyt vaan mennä omaa suoritusta ja luottaa että homma sujuu. Välillä se sujui ihan ok, mutta parissa kohtaa tuli pyörittyä ihan turhaan. Ei mikään loistava suoritus, mutta ei nyt ihan katastrofikaan.

Rata tuntui hankalammalta kuin viimeksi Mikkelissä. Olin kuitenkin muutamaa pyörimistä lukuun ottamatta koko matkan kartalla, enkä sortunut juoksentelemaan muiden perässä tietämättä tarkkaan mihin oli matka. Siinä mielessä olin siis tyytyväinen omaan suoritukseeni. Missasin klo 19 aikarajan harmittavasti parilla minuutilla, joten Pilvi joutui yhteislähtöön. Tai pääsi, miten vaan. Maalissa oli voimia vielä jäljellä.

Ohi on :)

Illalla vielä vähän kokemusten vaihtoa ja spekulaatiota omista ja muiden suorituksista, sekä törmäilyä tuttuihin. Jäätiin katsomaan Jukolan lähtö, jonka jälkeen sotkin takaisin kotiin. Päivän pahimmat pummit teinkin paluumatkalla, kun käännyin Tattarisuon tienoilla liikenneympyrästä väärään suuntaan ja päädyin Pukinmäen aseman sijaan Tapanilaan.. Lämpimässä kesäillassa pieni lisälenkki ei haitannut, vaikka paluumatkaan menikin 1,5h..

Sunnuntain sadepäivä hyödynnettiin suuntaamalla Marin kanssa kimppatreeniin Viirilän suolle. Siellä painettiin sauvojen kanssa 2,5h ”Mika Myllylänä” vesisateessa toisillemme naureskellen ja miettien miten selittää sunnuntain lenkkeily normaaleille ihmisille. Paras varmaan olla mainitsematta.. :)