Edellisestä kisasta tai muusta urheilutapahtumasta olikin vierähtänyt aikaa jo yli 2kk, joten Luger No Limittiä odotettiin innokkain fiiliksin. Kesän tapahtumakausi starttasi virallisesti vasta Nummelasta, koska Spring Adventure meni meidän osalta penkkiurheilun puolelle. Meneillään olevan PK-kauden vuoksi treenimäärät ovat olleet ihan kiitettäviä, mutta voisko se suunnistuskin mennä kerrankin putkeen..?
Vähäiset ennakkotiedot kisasta antoivat odottaa fyysistä ja vaihtelevaa rataa. Ja jotain märkääkin oli edessä. Kaksikkomelonta pitäisi sujua, rullaluistelussa ei odotettavissa ongelmia, mtb:tä ja Malminkartanon mäkeäkin on tullut harrastettua. Talvella Kiwilandiassa tuli kieputtua köysissä ja hypittyä kaiken maailman kallioilta veteen, joten questeissäkään ei ollut odotettavissa mitään ylitsepääsemätöntä. Voi kun se suunnistuskin sujuisi..
Kisa-aamun rutiineissa ei ollut mitään yllättävää. Auto tosin pakattiin vasta lauantaiaamuna, koska Marin kolmiovinen tilaihme on tullut talven aikana lastattua täyteen niin monta kertaa, että se sujuisi vaikka silmät kiinni. Köröteltiin siis aamutuimaan Nummelanharjulle kasaamaan pyörät ja jonottamaan karttoja heti kahdeksalta. Reittisuunnittelua ja viimeisiä varustevalintoja, eipä siinä aamulla juuri muuta.
Eikun menox.
Eikun menox.
Startti tapahtui kymmeneltä Nummelanharjun hiihtomajalta. Kirmasimme viereisen koulun pihaan, mistä piti etsiä viisi rastia tolpissa olleiden karttojen avulla. Alkusuunnitteluun meni kovasti aikaa ja yksi rasteista ei meinannut löytyä millään. Lopulta homma meni niin, että minä hain 3, Mari yhden ja viimeiselle mentiin yhdessä.
Alun questin jälkeen kirmasimme parin juoksurastin kautta rantaan kajakeille ja melomaan. Melonta oli suoraviivaista eikä vaatinut suunnistuksellisia avuja. Ehdimme kuitenkin jo hermostua: miten kaksikko jossa ei ole edes peräsintä voi kaartaa melkein tyynessä kelissä jatkuvasti oikealle..?
Mysteeri jäi ratkaisematta, kun saavuimme rantaan ja juoksimme ylös kalliolle kohti questiä. Kallion reunalle oli juuri alkanut muodostua jonoa kunto- ja naistensarjalaisista. Edessä oli jotain kuntosarjalaisia, joilla meno hieman kesti. Lisäksi jouduimme hetken odottamaan, kun turvanene vai sen henkilökunta vaihdettiin. Laskeutuminen sujui nopeasti ja olikin aika lyhyt. Talvireissusta oli selvästi apua. Köysi loppui kesken joten lopuksi sukellettiin vapaapudotuksella veteen. Könysimme takaisin ylös ja lähdimme takaisin kohti kajakkeja, pahimman risukon läpi, tottakai :)
Matka ei jatkunutkaan kajakeilla vaan vitoselle mentiinkin rantaa pitkin. Etenimme rantaviivan tuntumassa, mukavassa pikku pikku risukossa. Hyvää harjoitusta tulevaa Jukolaa varten. Lopulta vitonen löytyi ja rannasta lähdettiin uiden toiselle puolelle. Vesi ei ollut läheskään niin viileää kun voisi ajatella. Rannasta kömmittiin ylös ja juosten kohti rullaluistimia ja kuivia vaatteita.
"Rullaluistelua"
Odotin rullaluistelua oikeastaan innolla. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia jarruttamisen kanssa, ja viikolla tehty parin tunnin lenkki oli niin nautittavan mukavaa, että odotin osuutta innolla. Noh, eihän se seikkailukisoissa koskaan niin mene. Ratamestari oli löytänyt luistelureitiksi Suomen huonokuntoisimman tienpätkän. Hiekkatielläkin olisi varmaan päässyt helpommin eteenpäin.. Onneksi otin sauvat mukaan, niistä oli hyötyä ylämäessä ja pahimmat kohdat pääsi tasurilla. Mari sen sijaan joutui äheltämään koko matkan ilman niitä, ja yhteisvauhtimme ei tainnut olla mikään päätähuimaava. Tulimme rullaluistelun loppuun ihan Tehotyttöjen ja Snoukkari 1:n perässä.
Luistelun jälkeen otimme ne kantoon ja haimme kolme rastia juosten. Kävimme mm. liukastelemassa ylhäällä kalliolla, missä koko komeuden ikuisti Peten lisäksi toinen kamera ja videokuvaajakin. Näin meillä urheillaan.. Joo, juoksuosuudella teimme pari tyhmää koukkua, joten Tehotytöt ja Snoukkarit pääsivät karkuun.
Seuraavaksi jatkoimme haastavaan pyöräsuunnistukseen, missä Mari otti komennon. Onneksi, sillä mun hajataittosilmillä mei oltais varmaan vieläkään maalissa. Homma alkoi sujua aika hyvin, ja ohitimme pari joukkuetta osuudella. Osuus oli myös tosi mukavaa vaihtelua asfalttimyllytykseen, mitä pyöräilyissä on yleensä vähän liiaksi. Rastit löytyivät kohtuullisen helpoksi, ja teimme vain yhden selkeän pummin. Lopuksi vielä vaihtoon parin "pikku töyssyn kautta" ja viimeiselle juoksuosuudelle.
Etenimme juoksut aikalailla samaa matkaa Snoukkarien kakkostiimin kanssa, välillä edellä, välillä perässä. Kahdelle viimeiselle rastille lähdimme myllyttämään ja luulimme että Snoukkarit jäivät horisonttiin. Noh, myllytyksen päätteeksi saimme todeta, että tytöt olivat oikaisseet tien yli, eivätkä menneet tunnelista niinkuin me, joten lopulta tytöt olivat maalissa parisataa metriä ennen meitä. Luulimme että kyseinen tie oli kiellettyä aluetta, mutta ehkä luulimme väärin. Niin tai näin, nyt puhutaan sijoista ynnä muut, joten samapa tuo. Virallisia tuloksia vielä odotetaan, mutta oletamme että sijoitus pyörii siellä 4-5:n tienoilla.
Kisa oli naisten sarjassa melko tasainen, vaikka Mehukatit veivätkin odotetusti voiton. Reitti oli mukavan vaihteleva, mutta valitettavan lyhyt, alle neljä tuntia. Niimpä ei saatu käyttöön meidän ainutta "asetta", fysiikkaa. Lyhyet kisat ratkaistaan yleensä suunnistustaidolla, ja meidän kiri alkaa aikaisintaan 5h lämmittelyn jälkeen. Mutta ei se mitään, pääseepähän huomenna rullahiihtämään ja melomaan. Kiitokset taas järjestäjille hyvästä työstä!
Parhaat hetket koettiin vasta suihkun ja ruuan jälkeen, kun odottelimme hukkapoikia maaliin. Ja saatiinkin oikein hyvää videomateriaalia.. ;)
Quest -pähkäilyä koulun pihassa.
Mysteeri jäi ratkaisematta, kun saavuimme rantaan ja juoksimme ylös kalliolle kohti questiä. Kallion reunalle oli juuri alkanut muodostua jonoa kunto- ja naistensarjalaisista. Edessä oli jotain kuntosarjalaisia, joilla meno hieman kesti. Lisäksi jouduimme hetken odottamaan, kun turvanene vai sen henkilökunta vaihdettiin. Laskeutuminen sujui nopeasti ja olikin aika lyhyt. Talvireissusta oli selvästi apua. Köysi loppui kesken joten lopuksi sukellettiin vapaapudotuksella veteen. Könysimme takaisin ylös ja lähdimme takaisin kohti kajakkeja, pahimman risukon läpi, tottakai :)
Matka ei jatkunutkaan kajakeilla vaan vitoselle mentiinkin rantaa pitkin. Etenimme rantaviivan tuntumassa, mukavassa pikku pikku risukossa. Hyvää harjoitusta tulevaa Jukolaa varten. Lopulta vitonen löytyi ja rannasta lähdettiin uiden toiselle puolelle. Vesi ei ollut läheskään niin viileää kun voisi ajatella. Rannasta kömmittiin ylös ja juosten kohti rullaluistimia ja kuivia vaatteita.
"Rullaluistelua"
Odotin rullaluistelua oikeastaan innolla. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia jarruttamisen kanssa, ja viikolla tehty parin tunnin lenkki oli niin nautittavan mukavaa, että odotin osuutta innolla. Noh, eihän se seikkailukisoissa koskaan niin mene. Ratamestari oli löytänyt luistelureitiksi Suomen huonokuntoisimman tienpätkän. Hiekkatielläkin olisi varmaan päässyt helpommin eteenpäin.. Onneksi otin sauvat mukaan, niistä oli hyötyä ylämäessä ja pahimmat kohdat pääsi tasurilla. Mari sen sijaan joutui äheltämään koko matkan ilman niitä, ja yhteisvauhtimme ei tainnut olla mikään päätähuimaava. Tulimme rullaluistelun loppuun ihan Tehotyttöjen ja Snoukkari 1:n perässä.
Luistelun jälkeen otimme ne kantoon ja haimme kolme rastia juosten. Kävimme mm. liukastelemassa ylhäällä kalliolla, missä koko komeuden ikuisti Peten lisäksi toinen kamera ja videokuvaajakin. Näin meillä urheillaan.. Joo, juoksuosuudella teimme pari tyhmää koukkua, joten Tehotytöt ja Snoukkarit pääsivät karkuun.
Yhtään ei kaatuiltu tällä rastilla..
Tämäntyyppistä pyöräsuunnistusmaastoa.
Kisa oli naisten sarjassa melko tasainen, vaikka Mehukatit veivätkin odotetusti voiton. Reitti oli mukavan vaihteleva, mutta valitettavan lyhyt, alle neljä tuntia. Niimpä ei saatu käyttöön meidän ainutta "asetta", fysiikkaa. Lyhyet kisat ratkaistaan yleensä suunnistustaidolla, ja meidän kiri alkaa aikaisintaan 5h lämmittelyn jälkeen. Mutta ei se mitään, pääseepähän huomenna rullahiihtämään ja melomaan. Kiitokset taas järjestäjille hyvästä työstä!
Omaa hauskaa tuloskopissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti