sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Spyykkistä valmennusta ja putkihommia.

Viestintähommissa on sellainen hyvä puoli, että sen varjolla pääsee osallistumaan kaikenlaisiin mielenkiintoisiin tapahtumiin. ”Teen tästä juttua” on kätevä veruke, jolla pääsee aika moneen tilaisuuteen jopa ilmaiseksi. Tällä verukkeella pääsin osallistumaan lauantaina koulutukseen psyykkisestä valmennuksesta. Okei, toki siitäkin on hyötyä että koulutuksen järjestäjä on hyvä työkaveri.

Mielenkiintoinen koulutuspäivä avasi ajatuksia ja teki yhä selvemmäksi sen, kuinka psyykkinen valmennus ei ole vain huipputason hommaa jota tehdään fysiikkatreenien lisäksi. Hyvä valmentaja osaa ujuttaa erilaisia psyykkisiä taitoja kehittäviä harjoitteita sisään jokapäiväiseen harjoitteluun. Teimme monia hyviä ja yksinkertaisia harjoitteita mm. keskittymisestä ja mielikuvaharjoittelusta ja kävimme mielenkiintoista keskusteluja eri lajien valmentajien ja valmentajakouluttajien kanssa. Yksilöurheilijat pääsevät vielä vähällä: sitten kun urheilijan kisajännitykseen tai keskittymisvaikeuksiin lisätään vielä samoista ongelmista kärsivä hevonen, homma meneekin jo paljon monimutkaisemmaksi.. Mahtava päivä ja monet pienet oivallukset korvasivat sen vaivan, että piti raahautua kustannuspaikalle myös lauantaina. Nyt tarvitsee enää väsätä se lupaamani juttu..

Se työasioista. Treenirintamalle kuuluu myös hyvää: tänään eli sunnuntaina pääsin avaamaan hiihtokauden. Jiihaa! Viime vuonna pääsin hiihtoladulle ekan kerran marraskuun puolivälissä. Musta jo se oli tosi aikaisin. Mutta, kun suhteet on kunnossa, kausi on mahdollista korkata jo syyskuussa :)

Työlauantain jälkeen myös sunnuntaina herätyskello pirisi klo seitsemän. Minä, Fisherin suksipussi ja kassillinen tarpeellista tavaraa vääntäydyimme Rastaspuistontien Lidlin pihaan klo 8.30 mistä auto starttasi kohti Paimion hiihtoputkea. Niin kauan kuin Ylläs-halli etsii omistajaa ja kestävää rahoituspohjaa, lähin putki on Turun lähellä Paimiossa. Meitä oli matkassa kolme innokasta hiihtäjää.

Matka vei sunnuntaiaamun tyhjillä teillä reilun tunnin, ehkä 1h 15min. Ei loppujen lopuksi mikään paha matka. Vaatteiden vaihdon jälkeen olimme ladulla kymmeneltä. Tullessamme laskimme että pihassa oli kahdeksan autoa. Alussa piti siis tehdä jonkin verran ohituksia, mutta loppuvaiheessa saimme hiihdellä putkessa ihan kolmisin.

Hiihdimme kolme tuntia. Aloitin pertsalla. Varsinkin alussa osittain jäinen latu ja tykkilumi veivät pidon melkein kokonaan. Tosin se on arvattavissakin kun lähtee matkaan huoneenlämpöisillä purkkivoiteilla. 1,5h kohdalla lisäsin vähän voidetta ja pito parani selvästi.

Päädyin hiihtämään 2h pertsaa ja 1h vaparia. Samassa suhteessa meni myös kaatumiset,eli ihan normaali määrä :) Latu oli osin vähän jäinen, etenkin kaarteista, mutta parin kierroksen jälkeen oppi miten niihin kannattaa hiihtää. Vaparilla kesti hieman kauemmin löytää tekniikka pitkän tauon ja juuri hiihdetyn pertsan jälkeen, mutta melko nopeasti se kuitenkin löytyi takaraivosta.

Kolme tuntia oli sopiva lenkki, ja täytyy sanoa että pienistä ennakkoluuloista huolimatta putkihiito ei ole yhtään hassumpi vaihtoehto syystreeniksi. Korkeuseroja on toki vähän vähemmän kuin ulkona kuntoradoilla, mutta se ei haittaa kun näin alkukaudesta syke huitelee korkeissa lukemissa joka tapauksessa. Aika meni tosi nopeasti, eikä missään vaiheessa ehtinyt kyllästyttää. Minä ainakin tarkkailen latua, omaa hiihtoasentoa ja tekniikkaa, joten betoniseiniä ei edes huomannut. Kaikki merkit siis viittaavat siihen, että reissu ei jäänyt viimeiseksi.. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti