Syksy lähestyy ja treenailukin muuttuu vähitellen sen mukana. Pyöränkäyttö on ollut tänä syksynä vähäisempää kuin viime vuonna. Työmatkat teen edelleen pääasiassa pyörällä ja lenkkejäkin tulee ehkä pari viikossa. Vähentyminen johtuu lähinnä siitä, että kankkunen on vihdoin kunnossa (kop kop kop..), joten sillä voi tehdä myös muuta kun polkea. Syksy on mahtavaa ulkoiluaikaa, toivotaan että edessä on aurinkoinen tai ainakin viimeaikaista kuivempi syyskausi.
Viime syksyn lajikokeilu oli kiipeily. Tänä vuonna testiin pääsi rullahiihto. Lajivalinta ei taida yllättää ketään, sillä haaveilin ekan kerran talven hiihtokeleistä jo kesälomalla. Sain kaverin vanhat rullasukset lähes ilmaiseksi. Vaihdatin niihin vain Kalle-Sportissa uudet siteet.
Takana on nyt kaksi lenkkiä. Ensimmäinen kokeilu tapahtui Lahnus-Röylä -suunnalla osana tuttua pyörälenkkiä. Viritykseni keräsivät ihan kohtuullisen paljon katseita maanantain neljän ruuhkassa.. ;)
Autottomuus vaatii kekseliäisyyttä :)
Ensitesti oli siis asfaltilla. Huteraltahan se tuntui ja pienikin alamäki sai nilkat jäykistymään. Ajatuksissa pyöri lähinnä ”Näillä ei sitten paljoo jarrutella..” Tasatyöntö sujui jotenkin, mutta vähän hankala olo testistä jäi.
Testi numero kaksi vietiin hiekalle Paloheinän poluille. Tämä kokeilu lähti heti rullaamaan paljon paremmin, kun hiekka toi enemmän kitkaa rullien alle ja alamäkiin. Vuorohiihto oli edelleen vähän hankalan tuntuista mutta, tasatyöntö ja yksipotkuinen tasatyöntö tuntuivat jo hetkittäin ihan normaalilta hiihdolta. Ainakin niin kauan kun jaksoi keskittyä täysillä :). Perään vielä sauvarinnettä jalan, lihaskuntoa puulaitteilla ja vajaan kympin verkkapyöräily takaisin kotiin. Kiva ja vaihteleva treeni, joka saanee jatkoa myös tulevaisuudessa.
Rullailun lisäksi olen yrittänyt keskittyä lenkkipolkujen kuluttamiseen. Ajatuksissa vilahtelee jo lähestyvä Vaarojen Maraton. Kyllä, siellä on meikäläisenkin nimi lähtölistalla, ekaa kertaa. Kunnon puolesta jaksan kyllä, mutta mitä sanoo jalat, kun juoksuhistoria on kohtuullisen katkonainen ja viimeisimmät vaivatkin vasta takana? Noh, se selviää kuukauden päästä. Reissuun lähdetään naatiskelemaan maisemista, nousukäyristä ;) ja toivottavasti aurinkoisesta syyssäästä ilman sen kummempia aikatavoitteita. Testijuoksuksi ajateltu Arpaisten patikka (28km) peruuntui mun osalta, mutta siitä huolimatta viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä ”pitkää lenkkiä pitempi lenkki”, jonka jälkeen kankkusen kestävyydestä tiedetään taas enemmän.
X-kaatokin lähestyy, saa nähdä mitä meidän päänmenoksi tällä kertaa keksitään. Kilpailukutsu lupaa entistäkin enemmän äheltämistä, ja jo alun yösuunnistus tuo omat haasteensa ainakin meidän tiimille. Onneksi arska nousee jo seiskalta :)
Oikean reunan suunnitelmia -palstalta voi nähdä alimmaisena merkintänä lontoonkielellä kirjoitetun tapahtuman. Pitkäaikainen haave toteutuu joulukuussa, jonka tulen viettämään kokonaan tienpäällä (tai siis pyörän/jalkojen päällä) Uudessa-Seelannissa! The land of my dreams. Sen reissun jälkeen voi kuolla onnellisena. Selailin netistä jotakin sopivaa tapahtumaa mihin osallistua. Haaveena oli jonkinlainen multisportkisa Kiwilandiassa, mutta joulukuu vaikuttaa olevan yllättävän hiljaista aikaa sillä rintamalla. Niimpä vuorijuoksentelu Tongariron kansallispuistossa kelpaa sekin oikein hyvin!
Tiedossa on siis paljon kivoja juttuja mitä odottaa, joten mun puolesta syksy saa tulla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti