Luontoäiti järjesti mukavan pikku yllärin kaikille Pirkanhiihtäjille: edellisenä yönä satoi 10–20 cm uutta pehmeää
pakkaslunta. Siinä olikin järjestäjillä hommaa luoda sellaiset olosuhteet ja
ennen kaikkea ladut, jotka kestäisivät satojen ja satojen hiihtäjien kulutuksen
aamusta iltaan.. Aamun keli oli onneksi ihan kohtuullinen: noin 5 astetta
pakkasta ja lumisadekin oli loppumaisillaan. Päivän valjetessa odotettavissa
oli aurinkoinen pakkaspäivä.
Startti pamahti ilmoille Niinisalon varuskunnassa sunnuntaiaamuna klo 7.
Olin sukset jalassa lähtöalueella 6.58, joten lähtöpaikan hakeminen oli myöhäistä.
Latupaikkoja ei ollut vapaana, mutta pari papparaista tarjosi tilaa kun jonot
lähtivät liikkeelle.
Alussa meno oli nykivää ja vähän hidasta, kun latu-urat harvenivat
vähitellen. Ohittaminen latujen välissä hitaalla ja pehmeällä kelillä oli
kuitenkin työlästä ja voimia vievää, joten päätin tyytyä jonohiihtelyyn.
Eiköhän sitä ehdi aloittaa kirin sitten myöhemminkin. Latujen määrä asettui lopulta
kahteen, ja niistä toinen luisti selvästi paremmin kuin toinen. Päättelin siis,
että jonohiihto luistavammalla ladulla oli tässä vaiheessa taloudellisin
vaihtoehto, kun edessä oli vielä yli 80km taivallettavaa.
Keli oli hidas ja kuluttava: suksi ei juuri liukunut, vaan irtolumi
jarrutti joka potkaisulla vastaan. Latu-ura muistutti parhaimmillaankin vain man
made –latua, joten latu-uran antamasta tuesta ei ollut tietoakaan, vaan sukset
piti pitää suunnassa ihan omalla lihastyöllä.
Jämin jälkeen eli n. 20km kohdalla latu oli hetkellisesti vähän paremmassa
kunnossa, mutta mureni taas aika nopeasti. Erityisen huonoksi latu meni
puolivälin jälkeen, sillä Puoli-Pirkan hiihtäjät (monia satoja) olivat ehtineet
jo lähteä kun itse ehdin paikalle. Pian puolivälin jälkeen alkoivat siis myös jatkuvat
ohitukset, kun aloin saada hitaimpia puolimatkalaisia kiinni. Ohitteluista
johtuen pääosa hiihdosta tapahtui pehmeällä keskiosalla, jossain siinä latu-uran
tapaisen vieressä.
Kello ja keli paljastivat jo alkupuoliskolla, että kaikki ennakkotavoitteet
kannatti siirtää syrjään. Niimpä vaihdoin aivot hiihtomoodista hiihtelyn
puolelle, ja keskityin nautiskelemaan aurinkoisesta pakkaskelistä. Rankkaa oli
silti, ja etenkin jano yllätti yleensä jo hyvissä ajoin ennen huoltopistettä,
vaikka niillä kuinka yritti nieleskellä mukikaupalla nestettä.
Viimeisillä n. 7km:llä latu taas parani, kun tultiin Ylöjärvelle ja
paikallisille kuntoladuille. Edessä vilahteli toisen naishiihtäjän punainen
numeroliivi, jota yritin vielä lopussa tavoittaa. Pääsin jo melkein peesiin,
mutta maalisuora jäi liian lyhyeksi tasatyöntötykityksestäni huolimatta. Niimpä
tulin maaliin pari sekuntia naisen jälkeen ajassa 7.47.12. Loppuaika oli tunnin
(!!!) huonompi kuin viime vuonna, mutta aikaero viimevuoteen oli ilmeisesti
muillakin lähestulkoon samaa luokkaa. Sijoitus (14.) nousi parilla pykälällä,
joten se oli positiivinen yllätys. Välillä kun meno tuntui aikamoiselta
retkeilyltä.
Kaikista vaiheista huolimatta tänäkin vuonna Pirkasta muodostui ihan mukava
hiihtopäivä. Olosuhteille ei kukaan voinut mitään, joten niistäkään ei viitsi valittaa.
Suksittelun ja saunan jälkeen oli mukavaa syödä hyvin ja juhlistaa lauantaina
täyttyneitä pyöreitä vuosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti